Jedi syö hieman hitaasti, joten mieheni päätyi syöttämään sitä... Yllä Jedi nukkuu alakerran sinisellä tyynyllä, joka on Niina (toyvillakoira), suosikkipeti. Onneksi tyynyjä on kaksi :)

Alla yläkerran siskonpeti, johon mahtuu hyvin nukkumaan Honeyn kanssa. Tyttäreni huomautti pedin olevan todella maskuliininen...



Jedin virallinen nimi on Yard Guardian Balagur eli se on nimetty kouluratsastushevosen mukaan. Kun katsotte videota http://www.youtube.com/watch?v=4cE_O9tKnCA, huomaatte varmasti liikkeissä helposti sujuvuuden ja vaivattomuuden, jotka vain odottavat puhkeamistaan Jedissä.

Tänään tulin töistä ja Honey asettui jalkoihini nukkumaan kuten tavallista. Eipä aikaakaan, kun pieni musta tuli kylkimyyryyn nukkumaan, eikä Honey laittanut pientä mustaa varjoaan pahakseen, vaan salli sen äidillisin tuntein. 

Postissa tuli tilaamani kyltti mökille. Mieheni katsoi kylttiä ja sitten Jediä, eikä sanonut mitään :) Okei, okei, Jedi kaatuu vielä joka pissareissulla jalkoihinsa ja lentää nenälleen, mutta kyllä se siitä.

Jos minulla olisi aikaa, pääsisin istuttamaan kukkani kukkapenkkiin. Nyt ne ilahduttavat puutarhapöydän päällä. Hmmm... Etupihalle vai takapihalle? Siinäpä vaikeita päätöksiä :)

Jedi on nyt tasan 7 viikkoa. Voisi kuvitella äkkiseltään, että koiran hankinta on yksinkertainen tapahtuma. Päätät hankkia koiran, vakuutat perheellesi, että koiranpentu tekee teidät yhdeksi suureksi onnelliseksi perheeksi, valitset rodun, etsit kasvattajan ja ostat pennun.

Mutta Jedin päätyminen meille oli monen mutkan takana ja ensimmäset kurvit tehtiin jo viime vuoden puolella. Tai täsmällisemmin jo vuonna 2006, mutta ei nyt kuitenkaan upota niin pitkälle historian havinaan. Mutta pitkä tarina pähkinänkuoressa: mutkien ja kurvien jälkeen, minulla on nyt siis oma mustaterrieri.

Jedi pölmähti keskelle puudelilaumaani ja oli näin ensimmäisenä päivänä hieman hämillään. Se kulkee ulkona reippaasti häntä heiluen hihnassa, kuin olisi aina kulkenut hihnassa (vaikka hieman epäilen, että tämä oli ensimmäinen kerta kun Jedi kulki hihnassa). Olohuoneessa se kuin ohimennen otti lipaston kahvan suuhunsa ja kun alkoi kuulumaan narsk narsk, juoksin vaihtamaan kahvan puruluuhun. Sisäsiisteys ei ole vahvimpia puolia, sitä on siis harjoiteltava urakalla. 

Perhe alkoi vihjailemaan, että uuden tulokkaan nimi on Dino, mutta älkää kuunnelko heitä, kunhan vinoilevat vauvani kustannuksella. Ei se mikään dinosaurus ole, vaan jedi ritari. Kunhan ensin hieman kasvaa, oppii sisäsiistiksi ja kiipeämään portaat. Jedinä on vaikea uskottavasti olla, kun ulkona tulee kyykkypissat, sisällä lirahtaa lattialle ja muiden mennessä yläkertaan käymään, niin portaat muodostavat Mr. Jedille ylitsepääsemättömän esteen.

Painoa Jedillä on 5 kg.

Tietoa rodusta tämän linkin kautta.

Olipa mukava äitienpäivä! Aurinko paistoi ja sain kakkua ja kukkia sylin täydeltä. Kuopus osti tummanpunaisen ruusun ja sen lisäksi sain vielä tyttäreltäni mariankellon (ensimmäisen elämässäni) ja sinisen muurikellon. 



Mökillä keltaiset kukat kukkivat runsaasti, narsissia ja esikoita.



Oli pakko ottaa kuva myös kevätkaihonkukasta, se viihtyy ja leviää useammassakin paikassa.



Sitten päivän kohokohta, nimipäivälahjani (kiitos isälleni), nousi reippaan jälkikasvuni avustuksella pystyyn. Kiitos myös miehelleni ja Henkalle, näin jälkikäteen täytyy myöntää mieheni olleen oikeassa, ei se kahden hengen voimin olisi noussut ylös...



Koirat vahtivat tarkkana tekemisiämme ja kappas vain, teltta nousi kuin nousikin pystyyn.



Kun miesväki jäi virittelemään vahvistuksia, jottei telttani lähde leijana lentoon, me lähdimme tyttäreni kanssa istuttamaan perunoita ja sipuleita. Windy uuvahti jo pelkästä ajatuksesta (lisää hommia).



Pieni lahja minulta minulle: purppuraomenapuu 'Linnanmäki'. Vielä pieni, mutta jos ei jänikset syö, niin kyllä se siitä kasvaa.

Naomin synnytys oli todella helppo, heräsin klo 3, tyttöni ehti hyvin paikalle kätilöksi ja ensimmäinen tyttö syntyi klo 4. Sitten tulikin kaksi poikaa puolen tunnin välein ja Naomi rauhoittui täysin. vaikka ultrassa näkyi nejä pentua, ajattelin, että saldoksi jäi kolme. Käytin sen ulkona ja olimme tyytyväisiä. Sitten varoittamatta kahden tunnin päästä syntyä pullahti vielä yksi poika.

Viimeisenä syntynyt on todella pieni, vain 112 grammainen ja se imee hieman heikosti. Nostamme sen nyt tunnin välein syömään Lumin nisiltä, jotta se hieman vahvistuisi. Lumilla tulee maitoa norona, kun taasen Naomin maito ei vielä ole noussut. Lisäksi kolme sisarusta, jotka ovat 193 g (tyttö) ja 189 g (pojat), tönivät pikkuisen pois nisiltä.

14.5. Pikku poika nukkui pois.

Maddy on hieman tiukkapipoisempi kuin Lumi ja vahtii tarkasti pentuaan. Maitoa tulee hyvin ja pentu nukkuu ja syö, syö ja nukkuu. Jos Maddyn pentua menee kurkistamaan, yleensä maitonoro on suupielessä. Maddy kuitenkin nauttii perheen kanssa olemisesta ja sekin käy vain syöttämässä pentunsa pentulaatikossa. Tosin, jos jotain hälyttävää tapahtuu, Maddy helposti vielä juoksee pennun päälle istumaan ja on valmiina puolustamaan jälkikasvuaan henkensä kaupalla. Honey tosin saa käydä pentuaitauksessa ilman sen kummempia kommentteja.

Lumi & pennut, nyt niukka naukka vajaa kaksi viikkoa. Ne kasvavat kohisten ja ryömivät jo vauhdilla mamman luo. Kaikkein ihaninta on nukkua äidin kanssa, mutta äiti alkaa jo olla sitä mieltä, että elämää on pentukopan ulkopuolellakin. Lumilla tulee hyvin maitoa ja se hoitaa pentunsa hyvin. Pentulaatikosta ei käytännössä kuulu inahdustakaan.

Innostuin ostamaan purppuraomenapuu 'Linnanmäen', kun sellainen tuli myyntiin läheisessä puutarhamyymälässämme.
Puutarhassani kukkii melko sievä tummanpunainen esikko.

Keskiviikkona sopu alkoi jo antaa sijaa majatalossamme. Molemmat valkoiset mammat söivät tyytyväisinä alakerrassa ilman ylimääräisiä kyttäilyjä. Ne viihtyvät jo hyvin alakerrassa muiden koirien kanssa ja käyvät vain pentukopassa syöttämässä pennut. Honey saa vierailla pentuaitauksessa ilman sen kummempia kähinöitä eli rauha maassa ja koirilla hyvä tahto.

Isäni lähti kaveriksi mökkireissulle illalla ja pääsin tarkistamaan tilukseni. Suljetussa kasvihuoneessa lämpötila oli vaihdellut 0,3 ja 25,2 asteen välillä. Jos sinne aikoo kasveja jättää, sinne on saatava lämmitys.

Kevät näkyy kukkapenkeissä, narsissit, esikot, sinivuokot ja kevättähdet kukkivat.



Mutta päivän yllättäjä oli punainen pieni tulppaani, joka oli aukeamassa. En muista istuttaneeni tulppaaneja mökille, sillä olen olettanut, että myyrät syövät ne alkupalakseen saman tien. Mutta tämä tulppaani on selvinnyt hengissä ja päättäväisesti on avaamassa nuppuaan. Aikainen pikkuyllättäjä.



Äitini antoi siemenperunoita (Siikliä), jotka pitäisi istuttaa. Peitin tulevan perunapenkin pressulla, jotta saisin rikkaruohot kuriin. Nyt on suo, ei tarvita kuin kuokka ja Jussi, jotta perunat saadaan maahan.



Verannalla kasvini ovat selvinneet hyvin viikon verran. Lämpötila on noin 12-13 astetta,



Kompostini muhii ja kehittyy :)

Olen aika ihastunut hortensiaani, se kukkii sitkeästi. Takapihalla kukkii esikot runsaasti ja suppermini tetenarsissit viime vuodelta.



Pihan mukavin yllätys oli valkotäpläimikkä, kukkien väri vaihtelee punaisesta siniseen. 

Kisasimme vesitornin varjossa sunnuntaina. Rouskulla ja Yaelilla meni hyvin, kolmossija irtosi kisassa. Honey taasen irroitteli koko rahan edestä... Ei tulosta eikä sijoitusta, ensi kerralla sitten.

Olin aika otettu, kun Pikku Myy oli kerännyt valkovuokkoja minua varten. Sain ne kun hain hänet kotoaan perjantaina.

Lukeminen sujuu jo hyvin ja viikonloppu meni hujahtaen. Oli mukavaa, kun Pikku Myy oli käymässä.

Tänään oli tokokisat, Rouskulla tuli kakkostulos, nouto meni vähän vinksin vonksin... Jos se olisi onnistunut, ykköstulos olisi ollut taskussa.

Yael ohjasi tänään Honeya, kun halusin nähdä, meneekö se Yaelin kanssa paremmin kuin minun kanssani. Yael ei jännitä, minä jännitän. Kolmostulos, Honey jaksoi keskittyä liikkeestä seisomiseen asti, sitten sillä alkoi ote lipsua ja meni hieman hupailun puolelle. Paikallaolossa sillä oli vieruskaverina upea mustaterrieri, joka olisi saanut ykköstuloksen, ellei olisi kävellyt hyppyä nurin.

Pennuilla painot nousevat hyvin ja kummatkin mammat hoitavat pentujaan hyvin ja huolellisesti. Öisin herään vain pari kolme kertaa ja silloinkin turhaan, apuani ei tarvita, pennut muuten vain piippaavat syödessään.

Maddy on vielä kovin kiinni pennussaan, mutta Lumi ottaa jo rennommin. Tänään ensi kertaa se malttoi jo olla ruokailujen välissä pentulaatikon ulkopuolella (kuva yllä). Mammat pystyi jo viemään yhdessä ulos pissalle, vaikka Maddy hieman mietti, pitäisikö Lumille äristä, jos ei muuten, niin ainakin muodon vuoksi.

Pesin molemmat mammat tänään kunnolla, kävimme 15 minuutin välein katsomassa, haluavatko pennut maitotauon, mutta pennut vetelivät sikeitä ja sain kummatkin mammat pestyä, föönattua ja tehtyä konetyöt.

Maddyn mielestä tyttären ainoa oikea paikka on mamman mahan alla (kuva alla).