City-Puudelit järjestää yhteislenkin joka kuukauden viimeinen sunnuntai. Sipoon koirametsä on iso metsä, jossa saa luvallisesti juoksuttaa koiria.

Koiramme ovat kyseenalaisesta maineestaan huolimatta koirapuistokelpoisia laumanakin. Käymme aika usein läheisessä koirapuistossa, mutta Sipoon koirametsässä on huomattavasti enemmän tilaa riekkua.

Rousku on laumasta sosiaalisin ja on valmis aina leikkiin kaikkien kanssa. Bichon mielestä on hauskaa vain juosta hulluna ympyrää, mitä tosin hieman haittaa se, että Rousku pureskelee nilkkoja. Haittaa voi tosin minimoida juoksemalla vielä hieman lujempaa; pitkistä jaloista on joskus hyötyä.

Niina touhuaa usein omiaan ja Dana kuuliaisena tyttärenä on äitinsä kanssa, milloin ei tee pyrähdyksiä muiden perään. Noora olisi sosiaalinen, mutta tultuaan tiettyyn ikään, jostain kumman syystä kaikki juoksevat niin kovin lujaa, ettei perässä meinaa pysyä. Kyllä ne lyhyet pyrähdykset, mutta pitkän matkan juoksu ei oikein enää suju. Kukaan ei luultavasti huomaa, vaikka jääkin letkan perästä nuuskimaan todella mielenkiintoista tuoksua. Ei niin, että kunto pettäisi, mutta...

***

Mutta tänään koirametsässä Bicho käyttäytyi odottavan äidin tavoin ja keskittyi rapsuteltavana olemiseen. Bicho keräsi säälimakupaloja ihmisiltä, kun se näytti katsovan ihmisiä silmiin niin henkevästi...

Rousku tapasi reissulla suuren rakkautensa Pontuksen. Tunne on ehdottoman molemminpuoleinen. Kuvassa Pontus ja Rousku leikkivät oikealla ylhäällä.

Niina ja Dana olisivat voineet käyttäytyä hieman paremmin. Niina päätti suojella Yaelia hieman kiukkuisesti käyttäytyneeltä mieheltä (miehen koira ei totellut eikä antanut kiinni, joka luonnollisesti nosti verenpainetta). Noora tyytyi kävelemään rauhallisesti ja jätti riekkumisen muille.



Arvaa kenellä oli parhaimmat makupalat???