<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

…lauloi Frööbelin palikat aikoinaan. Ja niin minäkin pakkasin reppuni tänä aamuna, sillä työpäivän jälkeen illalla on lento Berliiniin (lähden sinne töistä suoraan). Työnantajan mielestä työmatkalla matkustukseen käytetty aika on vapaa-aikaa, mutta kyllä ainakin minä valitsisin hieman eri muotoja viettää vapaa-aikaa, jos saisin valita.

 

Tänä vuonna saldoa on kertynyt tammikuun kiertomatkasta Intia - Kiina - Berliini sekä helmikuun Berliinin ja Kiinan matkasta.

 

Tässä muisteloita helmikuun kotimatkalta Kiinasta:

 

Menin Chengdun kentälle tiistai-iltana (hyvissä ajoin) ja istuin tyynesti odottamaan portille konetta. Pidin haukkana silmällä porttia ruudulta, sillä kiinalaiset melko usein vaihtavat porttia. Kaikki oli melkein h-hetkeen asti ok, kunnes taululle tuli delayed ilmoitus. Tietysti kaikki kiinalaiset hyökkäsivät tiskille yhtä aikaa huutamaan. Yritin kysyä, puhuisiko joku englantia, mutta kukaan henkilökunnasta / matkustajista ei osannut sanaakaan englantia.

Jonkin ajan kuluttua yhtäkkiä kaikki ryntäsivät ovesta (siis portin ovesta) ulos kentälle (emme olleet putkessa). Silloin aloin hermostua ja yritin kysellä matkustajilta, mitä ihmettä tapahtuu ja miksi kaikki ryntäävät kentälle, jos kone on myöhässä??? Onneksi yksi pekingiläinen nuorukainen matkusti jenkin kanssa (olivat tulossa Nepalista Tiibetin kautta Pekingiin, mutta kaikki lennot pysähtyvät Chengdussa) ja osasi kertoa, että meille oli järjestetty kuljetus hotelliin. Eli ryntäsin muiden perässä bussiin, joka ajoi portista ulos (!) takaisin Chengduun.

Hotelli on surkein, mitä olen ikinä ikinä nähnyt, mutta illallinen siellä oli hyvä. Kun olin palannut huoneeseeni, yhtäkkiä puhelin soi ja kuulin vain kiinalaista molotusta. Yritin pyytää, että joku puhuisi englantia, mutta arvatkaapa, osasiko hotellin henkilökunta englantia. No pekingiläinen poika osasi (kun koputin hänen ovelleen ja kysyin mitä tapahtuu) ja niinpä lähdimme takaisin kentälle. Turvatarkastukseen ja portille. Hieman odotusta ja sitten koneeseen. Odottelimme aikamme (melko pitkään ja uskoin jo, ettei kone lähde ollenkaan), sitten se lähti rullaamaan kiitoradalle, mutta samantien tuli ilmoitus, että heillä on tekninen ongelma.

Takaisin hotelliin ja muutaman tunnin uni (3 h). Takaisin kentälle ja siellä sain selvitettyä (kiitos kiinalaisen ystäväni, koska kukaan kentän henkilökunnasta ei puhunut englantia) Finnairin jatkolentoni kriittisyyden. Lento lähti Chengdusta klo 8.00, Finnair Pekingistä 11.20, lentoaika 2,5 tuntia. He purkivat matkalaukkuni ruumasta ja vein sen turvatarkastuksen läpi shampoineen ym nesteineen. Hauikset pullistellen portaita ylös koneeseen henkilökunnan ihmeteltäväksi. En tiedä, laittoivatko he matkalaukkuni kapteenin syliin. He vain toistelivat, että se on liian iso, sanoin, että niin on, mutta minulta menee jatkolento. Jätin laukun kylmästi kapteenin oven taakse ja menin paikalleni istumaan.

Kun laskeuduimme, siellä oli Finnairin henkilö odottamassa nimikyltteineen ja kun tulin, niin lähdimme juoksemaan kohti Finnairin konetta. Virkailijatyttönen juoksi kuin gaselli tyhjin käsin, minä kahden matkalaukun ja käsilaukun kanssa kuin virtahepo. Huusin hänelle, että hän odottaisi, mutta arvatkaapa mitä, hän ei tietenkään puhunut englantia. Niinpä tyrmäsin matkalla yhden mummon ja pari muuta parempi kuntoista kiinalaista kun painelin perässä. Turvatarkastuksen läpi ja voilá: astelin koneeseen ja lähdimme saman tien kohti kotoista Suomea. Matkalaukku tuli kanssani Suomeen samalla koneella. Pari pistettä Air Chinalle.

Tulimme Joensuun kautta Helsinkiin ja pilotti oli huumorintajuisella tuulella. Hän käänsi kolme (3) kertaa koneen lähes pystyasentoon hienosti kaarrellen Hesan yllä. Nyt kannattaa huomioida, että olen erittäin lentopelkoinen. Kun laskeuduimme ja olimme jo tulossa kiitoradalle, kone ensin tipahti ilmakuopassa niin, että luulin meidän rysähtävän asfaltille, jonka jälkeen se alkoi vaappua puolelta toiselle, kunnes tömpsähti maahan. Kun tulin kotiin, mieheni ystävällisesti näytti minulle Hampurissa 1.3.2008 olleen "hienon" laskeutumisen. Katsokaa youtube video ja kadehtikaa, ettette olleet mukana (kukapa meistä ei haluaisi jännitystä elämään).