Tyttäreni oli ennen leirille lähtöään huolehtinut äitienpäivän rekvisiitasta. Kukkia, suklaata, kirja ja lahja.

Suosikkejani mietelauseista oli:

"Ääni tosiaan liikkuu valoa hitaammin. Neuvo, jonka äitini antoi minulle kun olin 18, kantautui korviini vasta 40-vuotiaana"

"Äiti tietää enemmän kuin teini-ikäiset, mutta sitä ei kannata sanoa ääneen".

"Lapset harvoin lainaavat sanojasi väärin. Yleensä he toistavat sanasta sanaan sen, minkä olisi voinut jättää sanomatta".

"Lapset matkivat aina vanhempiaan, vaikka heille kuinka yrittäisi opettaa hyviä tapoja".

Kirjan lisäksi rakkaat piiperöni olivat yhdessä askarrelleet partiossa minulle äitienpäivälahjan:

Heräsikö teille kysymys, mikä ihme tuo on? Se on... hieno. Se on... ainutlaatuinen, sellaista ei ole toista. Se on... rakkaudella tehty. Alunperin siitä piti tulla naulakko (naula pohjassa), mutta se tuntui liian tylsältä. Sitten siitä piti tulla kännykkäteline, mutta äiti ei tunnistanut sitä. Äidin mielestä se oli moderni sohva nukeille. Eräs kyläilijä veikkasi sitä gerbiilin sisustuselementiksi. Oletan, että se päätyy gerbiilien sohvaksi. Kaunis ja käytännöllinen lahja, kuten äitienpäivälahjat noin yleensä.