Kävin tänään mummin luona viemässä pestyt vaatteet ja kännykän. Mummi on selvästi mennyt taas huonompaan suuntaan, tänään hän ei reagoinut puheeseeni mitenkään, jutteli vain omia juttujaan. Jos sanoin jotain, hän hätkähti, mutta ei selvästi ymmärtänyt mitä sanoin.

Annoin mummin siis jutella ja merkkailin vaatteisiin nimikirjaimia ja viikkailin niitä kaappiin. Toin mummille suklaata. Hän pyysi minua avaamaan rasian ja söi suklaata itse tarjoamatta minulle. Toki olisin voinut pyytää, mutta ei minun niin tehnyt mieli. Juttu vain jotenkin surullisesti kertoi mummin tilasta. Aiemmin hän aina varasi minulle karkkia ja tarjosi sitä tullessa, jutellessamme ja lähtiessäni.

Mummi kyseli aina välillä, mikä vaate minulla oli ja näytin sitä hassutellen kietoen vaatteen ympärilleni, hameen vyötäisilleni, hatun päähäni, jne. Kaikkia vaatteita mummi ei tunnistanut, puolihameen ja hatun kuitenkin. Kesähattua hän halusi itsekin kokeilla. Kokohameesta hän tunnisti taskut, mutta ihmetteli kovasti mikä vaate voisi olla kyseessä. Kun sanoin hame, hän ei ymmärtänyt sitä edes sanottuna.

Kun olin lähdössä, kuulin kuinka hän ylpeänä kertoi kaikille, että siinä oli pojantytär eli hän kuitenkin tunnisti minut...