Niin se aika vierähtää, pennut ovat nyt 7 viikkoisia. Toisaalta tuntuu, että on ikuisuus siitä, kun pennut syntyivät, mutta toisaalta tuntuu, että se oli ihan äsken. Katselimme tyttöni kanssa vanhoja valokuvia ja pennut olivat ihan vasta niin hirveän pieniä ja avuttomia.

Nyt ne ovat isoja ja melkoisia epeleitä. Motoriikka pelaa ja ne ovat täynnä viikarimaisia kujeita.

Pentutarkastus sujui hyvin, pennut kärrättiin paikalle puudelityyliin vaaleanpunaisilla koirarattailla. Itse tutkimus sujui hyvin, pennut seisoivat kauniisti pöydällä (niinkuin ne seisovat myös kotona trimmattaessa). Eläinlääkäri varoitteli kovasti, että pennut varmaan vingahtelevat ja laittavat hanttiin, kun siru laitetaan. Ensimmäinen pentu, ei inahdustakaan. Toinen pentu, ei inahdustakaan. Kolmas pentu, ei inahdustakaan. Neljäs pentu, ei inahdustakaan. Viides pentu, ei inahdustakaan.

Kyllä tyttöni oli ylpeä pikku kasvateistaan. Ne olivat niin täydellisiä  : ) Eläinlääkärin mukaan tasainen, hyvin hoidettu pentue.

Tänään lähti ensimmäinen pentu uuteen kotiin. Olo on haikea, kuinkahan se pärjää? Onneksi se jää pääkaupunkiseudulle, tulemme vielä näkemään pentukoulutuksen ja villislenkkien merkeissä.

***

Ps. Fantsu näyttää ottaneen tilanteen hyvin haltuunsa : )  -> katso linkki Fantsun blogi linkkilistallani.

Nyt täytyy ehkä tehdä tunnustus kakan suhteen, pennut ovat syöneet keskiviikosta James Well Beloved merkkistä penturuokaa. Sitä oli minulla kotona, enkä viitsinyt enää ostaa 15 kilon säkkiä Nutroa, kun osa pennuista on tällä viikolla lähdössä uusiin koteihin, eivätkä jäljelle jääneet ehdi syödä koko säkkiä. Ruoasta aiheutuen kakka ON vihreää ja löysää + haisee kamalalle. Ehkä minun pitäisi vain antaa tavallista Nutroa nämä viimeiset päivät meillä...