Perjantaina kävimme Yaelin kanssa ostamassa uudet lamput olohuoneeseen. Meillä oli vesivahinko kolmisen vuotta sitten ja laitoimme "väliaikaisesti" keittiön tarpeettomat lamput olohuoneen kattoon. Mutta nyt oli ehdottomasti aika jo hankkia olohuoneeseen olohuoneen lamput.

Koska majamme on kovin pieni ja matala, kaunis kattolamppuni roikkuu kovin matalalla. Nyt kodissamme voivat huoletta kulkea kaikki alle 170 senttiset ihmiset (= lue minä ja tyttöni). Kun mieheni ja Daniel testasivat kulkemista, tyttöni meinasi kuolla nauruun ja totesi kotimme olevan ihan täydellinen hobiteille. Olkoon siis niin, tervetuloa hobitit kylään, muut kumartakaa.

Hobitti vaikutelma vahvistui, kun kävimme mieheni kanssa lapsuuden ystäväni luona kylässä lauantaina. Heillä oli niin iso ja kaunis koti, joka valmistui nyt loppukeväästä. Tyylikäs viimeistä piirtoa myöten. Olen toki ennenkin nähnyt isoja asuntoja, mutta niistä usein puuttuu kodikkuus. Ystäväni koti oli hieno, tilava ja ehdottomasti kodikas. Kateellinen? Hmmm, yritän lohduttaa itseäni sillä, että minun ja tyttäreni tavaran keruu vimmalla tuokin koti oli pian täynnä jyrsijöitä, akvaarioita, koiria, kirjapinoja, trimmausvälineitä, treenivälineitä jne. Se ei enää näyttäisi sisustuslehden etusivun kuvalta, kuten nyt. Itse asiassa kun kävimme valtavassa autotallissa, näin siinä vain sisätila agilityradan... Tyylikäs, iso ja aivan uskomaton lattialämmityksellä varustettu lasitettu terassi olisi minun käsissäni pian täynnä kukkaruukkuja, multasäkkejä ja kastelukannuja, joiden yli ihmiset joutuisivat kömpimään...

Koska omassa hobittikodissani on huomattavasti vähemmän tilaa, päätin kuitenkin itseäni piristääkseni järjestää huonekasvini uusiksi... Harjoittelen siis pienellä pinta-alalla, josko saisin edes yhden kulman kämpästäni pysymään siistinä.