Kävin mummin luona tänään ja juttelin pitkään hoitajien kanssa. Olen jutellut heidän kanssaan myös puhelimessa ja uutiset eivät ole olleet kovin hyviä masennuslääkkeen antamisen jälkeen.

Mummi on taantunut. Hän ei enää juttele vanhoja asioita ja muistoja nuoruudestaan. Hän on vain keskittynyt tähän hetkeen. Isäni oli ollut toimistossa juttelemassa ja mummi oli tullut sinne eikä tuntenut häntä laisinkaan. Tänään kun olin siellä, mummi ei tuntenut minua. Hän kyllä ilahtui kun tulin, mutta voisin vannoa, ettei hän tiennyt kuka olin.

Olin käymässä myös hänen asunnollaan ja se oli niin täynnä muistoja lapsuudestani. Istuin nojatuolissa olohuoneessa ja annoin muistojen virrata. Kävin myös yläkerrassa,jossa nukuin lapsena mummin sängyn vieressä lepolassessa ollessani siellä yökylässä. Lopulta nousin ylös ja kävin setäni ja tätini luona kylässä, jotka asuvat samassa taloyhtiössä.

Nyt on lähes täsmälleen vuosi siitä, kun mummi kävi lääkärillä ja Alzheimer todettiin. Sitä ennen mummi tuli yksin toimeen isäni ja setäni avulla omassa kodissaan. Tämä on ollut kaiken kaikkiaan raskas vuosi meille kaikille.