Mummilla oli aika hammaslääkärille ja lähdimme Yaelin kanssa kahdestaan saattajiksi.

Kun tulin paikalle, mummi tunnisti minut ja ilahtui kovasti. Mutta kun lähdimme vanhainkodista pois, huomasin, kuinka mummin motoriikka on heikentynyt. Jouduin nostamaan jalat autoon ja mummin istuvaan asentoon. Kun tulimme perille, kohtasimme tervejalkaisille tuntemattomia ongelmia. Pysäköimme jalkakäytävän varrelle, mutta ensin jalat piti saada autosta ulos. Sitten siinä missä tervejalkainen olisi ponnistanut jalkakäytävälle, mummi astui ensin ajoväylälle, missä tietysti sateen seurauksena virtasi käytännössä pieni puro.

Sitten oli huima askel jalkakäytävälle, joka tarvitsi tuen oikealta ja vasemmalta. Taiteilimme auton oven kiinni ja pääsimme ensin pätkän ruohikkoa ylitettyämme pienen aukion yli hammaslääkärin ovelle. Pujottelu ahtaasta ovesta sisään kolme naista rinnakkain käsikynkässä oli saavutus. Sitten sohvalle istumaan ja esitietolomaketta täyttämään. Arvailin parhaani mukaan ja kyselin joitain asioita mummilta. Sitten hammaslääkärin tuoliin.

Mummilla oli hammas lohjennut ja hammaslääkäri paikkasi sen kiireellisenä. Sovimme sitten uudesta ajasta ja lupasin tuoda vanhan paikan tiedot ensi kerralla mukanani. Lisäohjelmana siis tietojen metsästys nykyisenä yksityisen tietoturvan kulta-aikana. Ennen tiedot kuulemma sai hammaslääkäriltä toiselle pyytämällä, mutta nykyisin vain asianomainen itse voi hakea omat tietonsa.

Ja sitten, sama matka takaisin, ovi, aukio, ruohikko, jalkakäytävä, huima askel ajoväylälle auton viereen, puron solina jaloissa, humpsahdus auton penkille päätä suojaten, jalkojen nosto autoon, asennon korjaus, turvavyön kiinnitys ja siitä sitten takaisin vanhainkodille.