Kävimme isäni kanssa mummin luona ja tarkoitukseni oli ottaa hänet meille jouluaterialle. Mutta mummi oli niin levoton, että luovuin suunnitelmistani. Vaikka mummin huone oli koristeltu ja veimme hänelle joululahjoja, hän ei rekisteröinyt niitä mitenkään.

Hän ei tiennyt missä oli, vaan etsi hädissään avaimia. "Missä ovat avaimeni?". Kävimme autoajelulla ja pikkuhiljaa selvisi ongelma. Mummi on unohtanut, kuinka avataan ovi kahvaa painamalla. Hän oli yrittänyt poistua huoneestaan, mutta ei ollut saanut ovea auki ja hätääntynyt kovasti.

Koska hän omassa asunnossaan aina sulki oven takalukkoon turva-avaimella, oli hän nytkin vakuuttunut, että ovi on takalukossa ja sen saa auki vain avaimella. Hän hätääntyi kuinka pääsee sisälle ja ulos, kun avaimet ovat hukassa. "Minä jään yöllä kadulle nukkumaan kylmään, kun en löydä avaimiani".

Mummi oli niin hädissään, ettei edes tajunnut meidän olevan ulkona autoajelulla. Kun palasimme takaisin, mummi kysyi, missä hänen sänkynsä oli. Hän istui sillä, mutta ei, kaikki näytti ihan oudolta ja hänellä oli edelleen avaimet hukassa. Vakuuttelimme hoitajien auttavan tarvittaessa, jolloin mummi katsoi minua hämmentyneenä:"Mitkä hoitajat?".

Mummi jäi vanhainkotiin yhteisiin tiloihin ja hoitaja jäi pitelemään häntä kädestä. "Missä minä olen? Missä minun avaimeni ovat?".