Neiti O on keskikokoinen villakoira, jonka emäntä halusi kerrata trimmauksen salaisuuksia. Laittelin kauniisti käyttäytyvää neiti O:ta ja kertailin samalla ääneen trimmauksen saloja.

Ainakin yksi ongelma selvisi helposti. Neiti O:n emäntä karstatessaan liikutti karstaa sivusuunnassa, sen sijaan, että olisi liikuttanut karstaa pystysuunnassa edetessään turkissa. Näin karstatessa ei syntynyt "jakausta", josta pystyy helposti seuraamaan, ettei pohjavillassa ole huovan alkua.

Neito O:lla oli myös hieman erikoinen ongelma, joka selvisi kun hetken katselin sen käytöstä. Se ei kestänyt laisinkaan, että sen pään yli / ylle laitettiin käsi. Kun käsi oli pään päällä, se heilutteli päätään puolelta toiselle. Mutta vain kun käsi oli pään päällä. Muuten sille sai tehdä mitä vain.

En keksinyt asiaa heti, vaan yritin kääntää trimmauspöytää. Halusiko se katsella omistajaansa? Ei. Ovelle omia koiriani? Ei. Mikään suunta ei ollut hyvä, vaan pää alkoi heilua aina aika ajoin. Kunnes keksin, että syynä oli oma käteni.

Koska olen oikeakätinen, minulla meni hetki keksiä työskentelyasento, jossa käteni pysyivät alhaalla myös koiran oikealla puolella (teen töitä koiran edessä ja silloin koiran oikea puoli on vasemmalla puolellani). Sitten homma taas etenikin sujuvasti.

Otimme uusinta ajan parin viikon päähän, sillä kaksi tuntia ei riittänyt kuin turkin peruslyhentämiseen. Huopaa jäi vielä kotiin selviteltäväksi.