Tänään oli taas nuorten urosten päivä.

Puhelin soi illalla ja langan päässä oli vuoden vanhan isovillakoiran omistaja. Kyseessä oli uros ja koti oli jo toinen, mutta lähtö oli edessä tästäkin kodista. Koira on yli-innostunut ja ryntäilee muita koiria päin. Kuuntelin pitkän tarinan ja totesin, että minusta kyseessä oli vain normaali nuori isovillakoirauros. Onneksi moni haluaa villakoiran, joten uusi koti löytyy helpohkosti. Koira kuulosti hankalalta, mutta ihan tervepäiseltä.

Sitten tuli illalla O piipahtamaan. O ei halua, että sitä trimmataan, harjataan, karstataan. Aiemmin kaikki on sujunut hyvin, mutta kun 1-vuotis synttäreitä vietettiin, niin O päätti, että nyt loppui. Se puri omistajalleen reiät käteen, niin etteivät nahkahanskatkaan auttaneet.

O päätyi trimmauspöydälleni ja kuinka ollakkaan, se oli kuin pikkuinen enkeli. O:n omistaja harjoitteli Rouskun kanssa karstausta ja konetöitä, se sujui hyvin. Nyt vielä kun saisi nuo kaksi toimimaan yhteen, alustava suunnitelma O:n pään menoksi on tehty.