Lueskelin Michaelin blogia ja ajattelin jakaa linkin kanssanne: http://www.aasiakas.net/

Kannan oman korteni kekoon (tositarinoita)

Trimmausasiakas puhelimessa (useita vastaavia):

A: "Päivää, minulla on villakoira ja haluaisin koiralleni näyttelytrimmauksen mallia x (asiakas on lukenut lehtiä / katsonut netistä mallin, jonka haluaa)" 
Minä: "Valitettavasti en tee näyttelytrimmauksia" 
A: "No, haluan, että muotoilette koirani turkin x-malliin" 
Minä: "Oletteko menossa lähiaikoina näyttelyyn?" 
A: "En, ihan vain kotikoira tämä meidän koira"

Sovimme ajan ja niinpä ovikello soi...

Oven takana on noin sentin turkissa oleva "villakoira", jonka hyvällä yrittämisellä tunnistaa villakoiraksi. Selässä ja kyljissä hieman huopaantunutta karvaa, jalat kynitty lyhyiksi.

Minä: "Siis muotoillaan x-malli? Mitenköhän tästä oli tarkoitus muotoilla ko malli?" 
A: "?" 
Minä: "Turkki on hieman lyhyt muotoiltavaksi, onko teillä tarkoitus kasvattaa pidempi turkki kuin mitä se nyt on?"
 A: "Ei... Tuo pitkä turkki on niin hankala". 
Minä: "Jaa, jos sitten vain pestään ja siistitään"...

***

Koulutuskentällä:

Stereotyyppi 1: A: "Voi meidän rakas pikku mussukka pussukka on niin herkkä, se ei halua tehdä tänään mitään, kun se on niin väsynyt / kyllästynyt / peloissaan / ahdistunut / kylmissään / janoinen / näki tänne tullessaan mustan koiran"

Minä sisäisesti jupisten: "Mussukka on KOIRA, lakkaa keksimästä tekosyitä ja ota vastuu koiran omistajana sen kouluttamisesta. Koira nauttii tekemisestä ja yhdessäolosta, kun siihen on kontakti ja koirakolla yhteinen kieli. Katso telkkarista vaikka hännänheiluttajat ajankuluksi"

Stereotyyppi 2: A: "Ei tää mitään osaa. Katso vaikka: Istu! Ei se istu. 
Minä sisäisesti jupisten: "Noinko opettaisit lapsesi lukemaan? Antaisit aapisen käteen ja sanoisit lue! Kun ei lue, toteaisit, hukkaan heitettyä aikaa, tyhmä mikä tyhmä. Ei opi, vaikka nätisti kehotetaan ja aapisenkin annoin".

Stereotyyppi 3: A: "Aina tämä tekee kaiken väärin, se ei opi ikinä mitään kunnolla".
Minä sisäisesti jupisten: 1,2,3..." 
Ulkoisesti hymyillen: "Huomaatko kuinka se juuri teki täydellisen perusasennon (josta et kehunut), vaikka seisomaan jääminen ei ihan onnistunutkaan? Jos käännät hieman kättäsi toiseen kulmaan, se ymmärtää mitä haluat" 

Otan koiran ja näytän. Yllätys yllätys, koira tekee täydellisen seisomaan jäämisen. 

 A: "Oho miten se sen teki, onko vika minussa?"

***

Kuningasluokka (pennunostajat, turkinhoito, koulutuskentällä...)
A: "Miten tämä tehdään?"
Minä: Näin ja näin"
A: "Mutta minun edellinen kouluttajani / kasvattajani / ex-aviomieheni / äitini / naapurini  / kummin kaimani sanoi näin"
Minä: "Asian voi tehdä monella tapaa, ihan kuten lapsen voi opettaa lukemaan monella menetelmällä. Teidän täytyy miettiä mikä menetelmä sopii teille ja toimii juuri tämän koiran kanssa, teidän perheessänne. Minun kokemukseni mukaan mainitsemani tapa voisi toimia tällä koiralla".
A: "Mutta äitini / kummin kaima teki näin"
Minä: "Jos se toimii, tehkää ihmeessä niin"
A: "Yritin mutta se ei toiminut"