Mökillä kukkivat maksaruohot ja ruusut. Kun istuskelimme mieheni kanssa järven rannalla, tajusin, etten varmaan koskaan kyllästy tuohon maisemaan. Olen ottanut varmaan sata kuvaa tuosta samasta kulmasta ja aina se kiehtoo minua yhtä paljon. Järven rantaan istuttamani punainen lumme oli nupulla.

Kun istuimme rannalla, huomasin pienen mustan sudenkorennon.

Sudenkorento lensi jalalleni ja sain napattua siitä muutaman kuvan. Mökillämme oli / on paljon sudenkorentoja. Muistan kuinka lapsena surin niiden elämän lyhyyttä.

Onkohan tuo korento

a) Sirolampikorento, joka on rauhoittettu
b) Pikkulampikorento, siinä ei kyllä ollut punaista laisinkaan...
c) Tummasyyskorento, veikkaisin tätä

 

Illan viiletessä siirryimme sisään ja sytytin takan. Katselimme telkkaria ja nautimme takan lämmöstä. Elävä tuli kiehtoo minua aina uudestaan ja uudestaan. Yksi parhaista asioista, joista nautin, on takkatuli.

Keräsin äidilleni sieniä tontiltamme. Tontilla on iso kanttarelliesiintymä, ainoa selitys, jonka keksin, on, että äitini heitti parikymmentä vuotta perkuujätteet pihalle. Perkuujätteet muhivat kymmenisen vuotta ja siitä piha, joka on täynnä ruokasieniä. Sienet annoin äidilleni omalla vastuulla syötäviksi, sillä kanttarelleja lukuunottamatta en tunnistanut yhtään mitään. Äitini kuitenkin vakuutti, että kaikki sienet olivat syötäviä:

Karvarousku
Mustarousku
Haaparousku
Kanttarelli
Tatteja

Kotimatkalla otin kuvan perinteisestä suomalaisesta  peltomaisemasta. Syksy on tullut ja sadonkorjuuaika on koittanut.

Kuinka se kesä taas menikään niin nopeasti?