Vaihdan nimeäni, muutan maasta tai laitan paperipussin päähän.

Eilen ihan viattomasti ajattelin lisätä muutaman kaverini listoilleni Facebookissa. Annoin Facebookin ottaa yhteyden mailiboksiini (ensimmäistä kertaa elämässäni) ja valitsin muutaman kaverin. Näppärää ja helppoa, minun ei tarvinnut erikseen etsiä heidän mailiosoitteitaan.

Sitten painoin nappia. Whoom, nopeammin kuin ajatus, Facebook lähetti kutsuni kaikille, joille olen vuoden 2005 jälkeen lähettänyt mailia. Kun tajusin, mitä oli tapahtunut, menetin yhden yhdeksästä elämästäni. Olen erilaisissa foorumeissa (niille lähti kutsu), hoidin juuri mummini hautajaisasioita (hautaustoimistolle lähti kutsu), voitte itse kuvitella loput.

Että silleen, vuosikymmenen spämmäys. Nyt minulla on 137 kaveria aiemman parinkymmenen sijaan. Tuttujani mm. opiskeluajoilta otti yhteyttä vuosien tauon jälkeen, mikä oli sinällään ihan mukava juttu. Eräskin tuttu oli mennyt naimisiin ja odotti toista lastaan. Useammankin kanssa vaihtelin kuulumisia...

Onneksi sain lohduttavia viestejä ja joillakin oli käynyt vielä ohraisemmin (kutsu höpöjuttuihin oli mennyt laajaan työjakeluun, esimiehille jne).

No, luultavasti nauran tälle kun olen noin 120-vuotias, ellei dementia vapauta minua tästä muistosta ennen sitä.

Mitä tästä opimme? Älä koskaan, ikinä anna minkään sovelluksen logata mailiboksiisi. Äläkä missään tapauksessa paina minkään sovelluksen nappia, jos sillä on yhteys mailiboksiisi.