Viimeisten Vekoran treenien jälkeen, päätin etsiä mukavan "piilopaikan", edellisessä kun oli keltiäisiä joka puolella. Mutta nyt siis löysin mukavan verannan, josta oli kaunis näkymä järvelle. Istuskelimme Honeyn kanssa ja ihmettelimme kesäpäivän seesteyttä Hetaa odotellessamme.

Heta löysi meidät helposti ja lähti tekemään jälkeä meille. Honey lähti helposti jäljelle ja eteni tasaisen varmasti, mutta niin nopeasti, että minulla oli vaikeuksia ehtiä keräämään merkit pois. Vain yhdessä polun haarassa se meinasi lähteä väärään suuntaan, mutta tuo haara osoittautui poluksi, josta Heta oli tullut metsään. Kaikki muut tienhaarat Honey selvitti ilman epäröintiä.

Perässä pinkoessani minua nauratti. Olisin niin halunnut kuvata sen työn touhussa. Sitten olisin istuttanut kaikki pahaa aavistamattomat vierailijani sohvaan ja näyttänyt videoklippiä kaikille, jotka eivät olisi kehdanneet kieltäytyä : )