Työnantajani päätti virkistää meitä pienellä risteilyllä, jotta saisimme vedettyä keuhkoihimme raikasta meri-ilmaa. Meillä oli hauskaa, ilma oli tyyni, ruoka ja juomat erinomaisia. 

Oli mukavaa pitkästä aikaa vain rentoutua ja unohtaa kiireet. Alkuillasta nykyinen pomoni kertoili juttuja lapsuudestaan, hänen perheensä oli viettänyt lomat isossa purjeveneessä ja armeijan hän oli suorittanut merivoimissa. Loppuillasta istuin kahden entisen esimieheni kanssa uppoutuneena syvään keskusteluun joogasta. Timo on harrastanut astangajoogaa jo pidempään, Anna oli eksynyt meidän houkutteleminamme ensimmäistä kertaa astangajooga tunnille. Mmmm, tulihengitys, sarjat, käsivoimat (tai niiden puute). Niinkuin voitte arvata, olen tänä syksynä palannut astangan pariin.

"Tulihengityksen aikana supistetaan kurkunpään lihaksia kevyesti, jolloin ilma hankautuu lihasten välistä aiheuttaen kohisevan äänen, joka muistuttaa hieman meren aaltojen rantautumista hiekkarantaan tai tuulen huminaa puiden latvoissa – tuottaen eräänlaisen “meditatiivisen musiikin” harjoituksen taustalle. Muilta osin harjoitus tehdään yleensä hiljaisuudessa. Lisäksi ujjayille on ominaista, että siinä pyritään käyttämään koko keuhkokapasiteettia hyväkseen. Ujjayi -hengitystekniikka välittää happea lihaksille jatkuvasti ja tehokkaasti läpi harjoituksen, samalla lämmittäen kehoa yhdessä ns. lihaslukkojen (bandha) kanssa. Ujjayilla on myös läsnäolevaa tietoisuutta ja mielen valppautta lisäävä vaikutus."