Olimme tänään Yaelin kanssa Vermossa kuuntelemassa hevosväen juttuja. Yhtä toimittajaa lukuunottamatta olimme ainoat, jotka eivät kuuluneet joukkoon. Mutta porukkaa oli sen verran, että sulauduimme joukkoon.

Yhteenvetona voimme todeta:
1) Taivaalle kiitos, emme ole hurahtaneet hevosiin (vaikka itse ratsastin aktiivikautena kolme kertaa viikossa)
2) Kun lähdemme kisoihin, koirat mahtuvat henkilöautoon
3) Koirat asuvat kotona sohvalla, niille ei tarvitse tallipaikkaa
4) Meidän ei tarvitse ostaa heinää, kauraa, alusia, jne, koiranruokasäkki riittää
5) Koiria ei tarvitse kengittää
6) Varsat aikuistuvat 4-6 vuoden iässä, koirat 8-10 viikon iässä
7) Puolisolle on helpompi myydä iltakäyttö kuin lannanluonti ja heinäpaalien siirteleminen
8) Huolimatta koirankakkakeskustelusta keväisin, koirat voivat liikkua kaduilla ja poluilla
9) Naapurit eivät valita koirien haisevan (vaikka ehkä tuo kompensoituu valituksilla haukkumisesta)
10) Jotenkin harrastuksemme alkoi tuntua helpolta, rentouttavalta ja ennenkaikkea, käsite kallis sai ihan uuden merkityksen