Lupasivat sadetta, mutta kuten kuvista näkyy, aurinko paistoi. Honey lähti todella varmana jäljelle ja meni koko matkan vauhdilla oikein. Lopussa se meni muutaman metrin väärään suuntaan, huomasi sen itse ja palasi oikealle jäljelle. Voi sitä riemua, kun etsittävä löytyi!!! Sitten oltiinkin itse piilossa ja jännättiin, löydetäänkö meidät. Tosin sää oli niin mainio, että olisin voinut istua pidempäänkin puunrangalla.

Kun teimme kakkosjälkeä, päästin Honeyn vapaaksi ja se sai nauttia metsän tuoksuista. Lopuksi teimme Niinalle jäljen.