20080731_02.jpg20080731_01.jpg

Sinisin siivin liitelin taas Seutulasta yläilmoihin ja laskeuduin Tegeliin. Kuva olkoon vinkkinä niille, jotka eivät tunnista Tegelin kenttää.

Vietin kaksi päivää paikallisten kollegoitteni kanssa ja he houkuttelivat minut hullutuksiin. Minut tuntevat tietävät, että poden korkean paikan kammoa. Toimistorakennus on kuitenkin vanha ja siellä on avohissi; jos oikein muistan, niin myös meidän eduskuntatalossamme on vastaava.

No, aiemmin olen saanut torjuttua yritykset houkutella minut hissiin, mutta nyt sorruin. Kuvat ovat hieman tärähtäneitä (kädet tärisivät kauhusta), mutta pakko oli ottaa kuva todisteeksi niille, jotka eivät olisi uskoneet, jos olisin kertonut nousseeni moiseen hökötykseen.

Paluumatkalla Finnair halusi punnita käsimatkatavarani ja tiskillä oli isohko kyltti, joka kertoi sallitun maksimipainon olevan kymmenen kiloa käsimatkatavaroille. En ollut punninnut tavaroita edes kotona, joten nostin vastahakoisesti laukun hihnalle; jos olisin ennakoinut punnituksen, olisin voinut siirtää käsilaukkuuni muutaman kirjan tai läppärin piuhan. Vaa'an numerot vaihtelivat ja ylittivät 10 kiloa, kunnes pysähtyivät lukuun 9,8. Keski-ikäinen virkailija katsoi minua happamasti ja toivotti hyvää matkaa, niinkuin vain Finnairin henkilökunta kaikista maailman lentoyhtiöistä osaa ystävällisesti ja iloisesti tehdä.

Sain kuin sainkin taasen tuon kymmenen kiloa nousemaan suorille käsivarsille ja hieman varvistamalla sujautettua sen katon rajaan matkan ajaksi.

20080731_03.jpg20080731_04.jpg