Aamulla odotti tuttu näky, Pöffi ja pennut nukkuivat syvää unta tyytyväisinä. Herättelimme pikkuperheen ja käänsin kopan ylösalaisin. Koroke ei ole ollut korkea, mutta nyt pennut keikkuvat yhä useammin reunalla. Päätin turvallisuussyistä poistaa tuon pienenkin kynnyksen työpäivän ajaksi.

Pennut olivat yöllä aavistuksen verran levottomia, joten päätin antaa lisäruokaa. Ruoka maistui yllättäen hyvälle ja siskokin kiirehti mukaan kupille.

Pennut söivät ja söivät... Pöffin ilme oli näkemisen arvoinen: "Pennut eivät ole kopassaan, ne syövät, kyllä tämä tästä".

Tassut ja naamat likaantuivat ja ateriointi jatkui ja jatkui... Pöffi hermostui moiseen ja meni koppaan: "Huhuu, lapsukaiset, tulkaa äiteen luokse! Tarjolla lämmintä maitoa!!!"

Päivillä kun Daniel tuli kotiin, pikku perhe nukkui kopassa tyytyväisinä.