Tänään perehdyimme saloihin, kuinka elää koiralauman kanssa. Hmmm... Kaikilla (n. 15 henkeä) tuntui olevan samat ongelmat (yllätys yllätys). Haukkuminen, lauman kiihtyminen ulkona kotipihan lähellä ja koiratappelut sisällä.

Koiralaumat näyttävät noin näppituntumalla selvittelevän välejään kodin seinien sisäpuolella ja vahtivan tarkasti reviiriään kotipihan lähituntumassa yhtenä rintamana. Laumasta lähtee melkoisen paljon enemmän ääntä kuin yhdestä koirasta.

Varsinaisia vastauksia ei tullut (yllätys yllätys), mutta aika paljon ajattelemisen aihetta. Jäin miettimään, olisiko luentoa voinut järjestää niin, että kysymyksien sijaan olisi myös löytynyt vastauksia. Saimme pitkän kirjalistan (yritän metsästää kirjat ja perehtyä asiaan paremmin), paljon jaettuja kokemuksia, jotka naurattivat (myötätunnosta). Välillä olo oli kuin AA:n kokouksessa. Hei, minä olen Mirja ja minulla on huonosti käyttäytyvä koiralauma. Hei, minä olen Kirsi ja minulla on huonosti käyttäytyvä koiralauma. 

Useimmilla meillä tuntui olevan koirat, jotka käyttäytyivät yksin hyvin, treeneissä laumana hyvin, kisoissa laumana hyvin, mutta auta armias naapureita. Koirat haukkuvat, rähisevät ja puolustavat lyhtypylvästään kotipihalla yhtenä ulvovana susilaumana.

Luennoitsijan neuvo oli kouluttaa koirat yksitellen, mutta se oli aika tyhjä neuvo, sillä koirat käyttäytyvät yksin ongelmitta (siitä olimme liikuttavan yksimielisiä). Itse asiassa testasin sen heti kotiin tultuamme. Kävin koirien kanssa yksittäin kävelylenkillä taloyhtiömme ympäri. Ihmisiä tuli vastaan, koiria tuli vastaan, jokainen koirani käveli silmää räpäyttämättä ohi, hihnan olessa täysin löysä.

Luennolla käytiin läpi "management" keinoja: lapsiportit, kuonopannat, aidat, häkit, jne. Steriloinnista heräsi vilkas keskustelu, paikalla oli kaksi eläinlääkäriä, jotka kannattivat sitä lämpimästi, niinkuin minäkin ja suurin osa yleisöstä. Käytiin läpi koirasta luopumista ja mahdollisuudesta ulkoiluttaa koiria yksinään lauman sijasta.

Ehkä päällimmäisenä minulle jäi mieleen, että ongelmani ovat kuitenkin aika pieniä. Koirani ovat pieniä, kun joillakin oli tanskandoggeja ja muita isoja koiria. Kun sellainen lauma lähtee liikenteeseen, nenä kyntää maata. Minä olen aina pysynyt jaloillani. Markkinoille on kuulemma tullut uudet valjaat, joissa hihna kiinnitetään eteen vedon estämiseksi. Villakoirilla ne kyllä söisivät turkin ja myyjä myönsi, että ne ovat hiertäneet koirien ihon verille. Eli juupa juu.

Terrierien onnelliset omistajat kärsivät yhteisesti siitä, että kun koirat tappelevat, ne tappelevat tappaakseen. Tiedän kaverini jolla on lauma terriereitä, jokainen tappelu päätyy vierailulle eläinlääkärin luokse tikkien laittoon. Kun pikkupuudelini tappelevat selviän yksinkin, nostan yhden tappelupukarin ilmaan ja toinen tippuu alas, kun puruvoimaa ei ole. Koirat syljeskelevät karvoja suustaan, mutta iho ei ole mennyt rikki tähän mennessä.

Palveluskoirapuolen ongelmat liittyivät ylitsepursuavaan puolustushaluun. Jos palveluskoira päättää puolustaa omistajaansa, jälki ei ole kaunista. Pikkuräksyni herättävät ihmisissä lievää tai suurempaa ärtymystä, mutta erittäin harvoissa tapauksissa pelkoa.

Mutta olimme Yaelin kanssa yhtä mieltä siitä, että luento oli ajatuksia herättävä. Suomessa ei ole tietoa saatavilla koiralauman käyttäytymisestä, kaikki kirjallisuus on englanniksi. Lisäksi luennolla olleista yli puolella ei ollut kuin kaksi koiraa, mitä en itse edes kutsuisi laumaksi... Siis toki yhden tai kahden koiran kanssa voi olla ongelmia, mutta laumakäyttäytyminen alkaa vaikuttaa kunnolla vasta kun koiria on kolme tai enemmän. 

Mutta siis kirjoja metsästämään, ehkä joku on keksinyt viisasten kiven asiaan.