Yael on huhkinut koirien kanssa niin, että heikompaa heikottaa. Minulla on ollut sen verran kiire töissä, että olen ohjaillut ihmisiä Yaelin luokse ja se on näkynyt Yaelin kalenterissa.

Koiria on ollut kaikenlaisia, sillä Yael ei ole yhtä kranttu kuin minä (suostun trimmaamaan vain pieniä villakoiria). Yael kelpuuttaa kaikki, joilla on pää ja häntä. No ei vaan, mutta vesikoirat, bichon friset & bologneset, villakoirat ja kaikkien noiden sekarotuiset olomuodot ovat vaeltaneet meille tasaisena virtana.

On ollut arkoja koiria (Yaelissa on onneksi koirakuiskaajan vikaa ja useimmat koirat rakastuvat Yaeliin päätä pahkaa). Vihaisia koiria (jotka eivät tiedä, että pienestä koostaan huolimatta tyttäreni laittaa äksyilijät nopeasti ruotuun, ystävällisesti mutta päättäväisesti). Umpihuopaisia koiria (olen pari kertaa mennyt apuun, kun töitä olisi kuudeksi tunniksi huopalaattojen kanssa).

Minä olen keskittynyt omiin koiriimme, silloin kun saan jostain revittyä hetken vapaa-aikaa. Tänään pesin viisi omaa koiraamme. Laskeskelin föönin ulvoessa korvani juuressa, että viikossa minulla menee omien koiriemme pesuun (pesu & föönaus, konetyöt, siistiminen) hieman reilu 9 tuntia.

Nyt kun Windyllä on takkuikä (voi taivas kaikkia muita siltä varjelkoon), se on pestävä viikon välein ja sekään ei tunnu riittävän. Yael kuivaharjaa Windyä pesujen välissä ja myös kuopus on rekrytoitu takkujen kanssa taisteluun. Lisäpontta huovan kanssa taisteluun antaa ensi viikolla oleva Lahden KV-näyttely. Onneksi olen jo käynyt Windyn kanssa pahimman käden väännön läpi siitä, ollaanko föönatessa lattialla täysin rentoina vai kiemurrellaanko koko ajan. Pari kertaa on ärräpäät lennelleet, kun 22 kiloa raakaa voimaa sinkoaa lattialta kohti vapautta (=lue ulos kylpyhuoneesta). Kun roikun turkissa kynnet katkeillen, ei paljon naurata. Toissa viikolla venäytin käteni kunnolla.

Mutta nyt siis voiton puolella, kun föönataan, olemme jo melko yksimielisiä Windyn kanssa siitä, että silloin EI juosta ovelle ovikellon soidessa, EIKÄ lähetä Honeyn kanssa leikkimään.

Voi Honey Boney, myös sillä on takkuikä aluillaan, mutta jotenkin sitä ei edes huomaa työnmäärässä Windyn rinnalla. Kuinka helppoa onkaan, kun koira on pieni. Honeyssa on karvapinta-alaa ehkä Windyn yhden reiden verran. Windyn kanssa karstaan ja karstaan ja kun olen ihan piipussa, niin koira on käännettävä ympäri ja kuivattava se toinenkin puoli.

Heh heh, viikon vinkki: Jos sinulla ei ole elämää, hanki isovillakoira, pidä se pitkässä turkissa takkuiän yli, niin huomaat eläväsi olematonta elämääsi kylpyhuoneen lattialla  : )