Päätimme jo vuosi sitten (silloin kun Freddy sai oikeuden osallistua Cruftsiin), että lähtisimme katsomaan, miltä koiramaailma näyttää Englannista käsin. Koiran vieminen osoittautui kuitenkin niin monimutkaiseksi, että päätimme lähteä matkaan ilman koiraa.

Hotelli oli hyvä valinta ja suoraan hotellin edestä meni pikkujuna Cruftsin ulko-ovelle, joten ainoa kävelymatka ulkoilmassa oli hotellin edestä kadun ylitys.

Kohuohjelma televisiossa on selvästi vaikuttanut Cruftsin tulevaisuuteen ja pääpaino olikin kaikkialla terve koira.

Historian havinaa löytyi mm. vuodelta 1955, näyttelyn kaunein koira, keskikokoinen villakoira muodikkaassa leikkauksessa. Vuoden 1966 näyttelyn kaunein koira oli jo helpompi tunnistaa villakoiraksi.

Ensimmäinen päivä meni kierrellessä valtavissa halleissa ja ihmetellessä erilaisia esityksiä.

Jäimme katsomaan minien yksilökilpailun ja hah, ykkössijan vei villakoira ja kakkossijan vei... villakoira.

Seikka mihin kiinnitin huomiota ensimmäisenä päivänä, oli osallistujien keski-ikä. Liioittelen, jos sanon sen olleen 60-vuotta, mutta tunsin itseni siinä joukossa todella nuoreksi, ihmiset näyttivät noin 50-80-vuotiailta. Missä ovat englantilaiset 20-40-vuotiaat ja missä suomalaiset 50-70-vuotiaat harrastajat...

Viimeinen kisa, jonka katsoimme, oli canicross ja siellä silmään pisti 2 valkoista isovillaa.