Talkoiden osasta II, täytyy kiittää esikoistani. Hän oli äitienpäivänä kipeänä, joten päätimme järjestää hänelle omat talkoot, jotta hän ei jäisi paitsi kaikesta kivasta.

Mökillä kukat kukkivat ja kevät on täydessä vauhdissa, vuorenkilpi ja pikkusydän kukkivat, samoin kuin valkovuokot ja talvio.

Elvira on nupulla, mutta yksi kukka oli jo ehtinyt puhjeta.

Ketunleipä kukkii valkoisin kukin. Viime kesänä hieman kovakouraisesti irrottamani (kitkin kukkapenkistä) ja hutiloiden istuttamani (tökkäsin maan rakoon) saniaisreunus on hengissä. Ideana oli siis tehdä ylimääräisistä saniaisista reunus polulle ja se näyttää onnistuneen.

Esikko ja vuohenjuuri kukkivat.

Äitini kutsuu alla olevaa keltavuokoksi, mutta muistaakseni se on jokin muu kasvi. Narsisseja on melko paljon, sekä isoa että tetenarsissia.

Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna) puhukoon puolestaan...

Raparperit hengissä siirrosta huolimatta ja penkki näyttää hyvältä toisin kuin kasvimaani (älkää kysykö, koska jaksan innostua sen kunnostamisesta)...

Sinikka näyttää selvinneen talttahampaiden eväsretkestä huolimatta toisin kuin omenapuuni.

Kuntalanluumu miettii vielä, herääkö henkiin vai ei.

Viime vuonna tehty vesakon harvennus näyttää hyvältä, mustikka kukkii aivan hulvattomasti.

Pojat karsivat ja katkoivat minulle pölkkyjä nuotiopaikkaan ja kukkapenkkeihin sekä silppusivat haketta. Yael raivasi puolimetsää risuja ja puita kentän takaa. Rakensin mieheni kanssa kauan kauan haaveilemani nuotiopaikan.

Kivikkopenkin katteeksi valitsin valkoisen koristehiekan.

Toin takapihalta pari pussillista ylimääräisiä narsisseja ja perennoja, teimme niille pikapenkin (=kottikärryllinen multaa kasaksi, nopea tasoitus, kukat multaan ja kukkapenkki on valmis). Nyt on julmaa muistuttaa minua ihanasta hyvin suunnitellusta puutarhasuunnitelmasta, pikemminkin puutarhani näyttää syntyvän fiilispohjalla (huokaus).

Mutta pihapiiri alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan melko viihtyisäksi. Oikealla kuva pihasta vuosi sitten. Pihasuunnittelua jatketaan tänä kesänä.