Kuin synnytyslaitoksen huoneessa. Tyttäremme on muuttanut patjalle luoksemme, mutta valitettavasti kyseessä ei ole lapsenlapseni, jotka tuovat tyttäreni takaisin, vaan Snögelin pennut, mikä kyllä myönnettäköön, on omien lastenlasten jälkeen hyvä kakkosvaihtoehto.

Pentujen painot ovat nousussa laskun jälkeen:

220-196-216
162-155-170

Snögöllä ei maito virtaa, vaan saamme hieman kikkailla, jotta maitoa riittäisi painon nousuun asti. Etenkin isompi tyttö kiljuu kiukusta, kun tissi tyhjenee, se imee ja huutaa, imee ja huutaa. Kunnes Yael tai minä nostamme sen seuraavalle tissille. Rauha, kunnes maitovirta loppuu ja pentu päästää raivon kiljaisun.

Ne ovat motorisesti yllättävän kehittyneitä (=lue: kiitävät pitkin makuualustaa kuin merikilpikonnat). Snögö ottaa jo hieman omaa lomaa eli siirtyy Yaelin patjalle nukkumaan aika ajoin, se oli tänään ottanut yhden pennun mukaansa, kun kävin alhaalla syömässä (=lue: Puuha-Pete perhettä ei voi jättää viideksi minuutiksi valvomatta).

Yaelilla on jo nimiehdotukset valmiina: Hope ja Harmony. Kun hän mainitsi nimet, oli ihan selvää, että pienempi on Harmony (se on kaunis, rauhallinen) ja isompi Hope (Peppi Pitkätossun ja Eemelinkin äiti olivat toivoa täynnä jälkikasvunsa suhteen. Lisäksi isommalla tytöllä on pitkä kihara turkki, joka antaa toivoa näyttelyurasta).

Molemmat tytöt ovat pikimustia, niillä ei ole valkoisia merkkejä, niillä on suorat hännät, eikä takakannuksia.

Alla: valokuvaajan epäkiitollinen tehtävä: Kuinka kuvaat mustia pentuja mustaa äitiä vasten?