Aamu alkoi vadelmakakulla, kun mieheni täytti vuosia. Vahingossa aloitin väärän laulun reippaasti, korkealta ja kovaa (tarkoitushan on herättää nukkuva päivänsankari) "Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain...", kunnes huomasin, etteivät lapset laulaneet mukana, vaan katsoivat minua hitaasti. Vaihdoin lennosta laulua "Paljon onnea vaan...", jolloin lapsetkin yhtyivät mukaan. Oletan, ettei unen pöpperöinen mieheni havainnut mitään outoa. Tosin aamutoimemme ennen kaunista laulua; koirien ulos vieminen, oli niin äänekäs tapahtuma, että todennäköisesti kuolleetkin heräsivät. Mutta ne joilla on lapsia ja ovat viettäneet äitienpäivää / isänpäivää, tietävät, kuinka hyvin voi näytellä sikeästi nukkuvaa, venytellä ja virittää naamalleen iloisesti yllättyneen hymyn laulun kajahtaessa, vaikka kahvit lentäisivät tarjottimelta tyynylle. Tärkeintähän on kaunis ajatus, eikö vain?