Olen ollut jo muutaman vuoden Etsintäjoukkojen vapaaehtoisena ja viime kesän koordinoin pääkaupunkiseudun kadonneita kissoja Sarin sijaisena.

Nyt tuli viestiä, että 10-vuotias poika oli kesäkuussa nähnyt 5-6 viikoisten pentujen harhailevan ihmisten ilmoilla ja pennut oli käyty noukkimassa talteen, mutta emokissa oli jäänyt vielä vapaalle jalalle. Kissa  on syönyt päivittäin, poika on käynyt ruokkimassa sitä ja kissa on naukunut puheeseen vastaukseksi. Kissa kuitenkin oleilee mielenkiintoisessa paikassa, minne kiltisti ryömin ahtaan paikan kammostani huolimatta (kuva vasemmalla) ja rakennuksen alaosa on ihan täynnä koloja ja onkaloita (kuva oikealla), joten kissan paikantaminen on käytännössä ilman etsintäkoiraa mahdotonta.

Minulla on itselläni tavoitteena mennä koirani kanssa etsintäkurssille tänä syksynä, jos aikatauluni suinkin joustaa siihen. Tosin se ei auta tähän hätään, mutta tuskin tuo on viimeinen kadonnut katti pääkaupunkiseudulla.

Mutta nyt siis talven lähestyessä kissan kohtaloon päätettiin puuttua vähän tarmokkaammin ja niinpä päätin osallistua kissan kiinni saamiseen. Tapasin pojan ja hänen äitinsä, hain loukun ja vein sen kissan ruokintapaikalle. Ilman Yaelin apua se tuskin olisi onnistunut, sillä loukku painaa ja on kohtuullisen iso verrattuna aukkoon, josta sen pujotimme sisään. Lisäksi rakennuksen alla on pimeää.

Nyt siis odottelemme kuinka käy, käyn katsomassa loukun 2-3 kertaa päivässä… Itse olen huolissani siitä, että kohta emolla on uudet pennut ja nyt talvea vasten.

Niille, jotka minut tuntevat, ei, en edelleenkään pidä kissoista... Ai miten jouduin tähän hommaan? Koiraetsijöitä oli pilvin pimein, mutta kissoista ei tuntunut välittävän oikein kukaan... Teoriassa tiedän nyt kaiken mahdollisen kissojen etsimisestä & kissojen käyttäytymisestä karkuteillä.

***

11.8. Kävin aamulla töihin mennessä kurkkaamassa loukun ja teidän olisi pitänyt nähdä ohikulkevan mummon ilme, kun ryömin kolosta muina miehinä, mutaisena (ulkona satoi), sadevaatteet päällä ja taskulamppu kädessä.  : )

Kävelin autolleni mummon tuijottaessa, kuorin sadevaatteet päältäni ja voila' olin työasussani ja hyppäsin autooni valmiina päivän haasteisiin.

***

11.8. Illalla kävimme treenien jälkeen tarkistamassa loukun ja kun Yael meni sinne vapaaehtoisena, jäin autoon odottamaan. Yhtäkkiä tunsin, että joku tuijotti minua...