20080618_8.jpg

Kun koiraa halutaan kouluttaa, on luotava kontakti koiran ja ohjaajan välille. Koiralle on melko turha puhua, jos se ei kuuntele ja keskity ohjaajaan. Tässä tapauksessa on kyse oppimaan oppimisesta. Koiran on ensin ymmärrettävä, että ohjaajan puhe tarkoittaa sitä, että sen odotetaan tekevän jotain.

Esimerkkinä voidaan käyttää Pavlovin koirakokeita. Kun sinä pyydät koiran vierellesi, herahtaako vesi koirasi suuhun jo pelkästä äänen sävystäsi millä puhut koirallesi, NYT tapahtuu jotain hauskaa, YES, saan makupalan. Tunteen pitäisi olla samanlainen kuin ihmisellä kuumana päivänä hiilihappopitoisen juomapullon sihahtaessa auki.

On olemassa hyvä syy siihen, miksi suoritus (asia jonka koiran halutaan tekevän) yleensä aina aloitetaan perusasennosta (katso kuva sivun yläosassa). Kun koira oppii perusasennon, se tietää, että nyt tehdään yhdessä jotain kivaa, jotain mikä tuottaa ohjaajalle hyvän mielen (koira ei yleensä ymmärrä miksi, mutta on silti laumafiiliksen kannalta kivaa, kun ohjaaja on hyvällä tuulella ja innostunut) ja koiralle toiminnasta seuraa palkka.

Niinkuin kaikki työssäkäyvät tietävät, niin työpäivän päätteeksi, jos työnantaja kättelee ja taputtaa olkapäälle ja kiittää hyvästä suorituksesta, se ei vielä motivoi tulemaan viikosta toiseen töihin, ellei palkka tipahda tilille.

Samalla tavalla koirasta on mukavaa, jos omistaja taputtelee ja juttelee mukavia, mutta koira kyllä odottaa palkkaa suorituksestaan. Palkan suuruus ja laatu riippuu koirasta. Jotkut pitävät makupaloista. Makupalat rauhoittavat ja ahneet koirat on helppo lahjoa makupaloilla. Mutta palkaksi harvoin riittävät taskunpohjalla olevat kuivamuonanappulat.

Makupalan pitää olla ns. Jackpot, jotain sellaista, mitä koira ei yleensä saa. Juustoa, lihapullia, nakkeja. Makupalan koko on pikkurillin pään kokoinen pala eli lihapulla noin neljään tai kahdeksaan osaan. Koiraa ei kannata ruokkia juuri ennen koulutusta. Nameja on oltava koulutuskertaa kohti noin neljäkymmentä.

20080618_6.jpg20080618_7.jpg

Jotkut koirat ovat metsästysviettisiä ja niille paras palkka on pallo, vinkulelu, patukka, vetolelu tai vaikka aito jäniksen nahka. Suoritus palkitaan lelulla, jota koira saa retuuttaa suorituksen päätteeksi. Jos treenataan porukalla, heittolelut on kiellettyjä, koska ne voivat aiheuttaa joukkotappelun. Lelut, joista omistaja pitää toisesta päästä kiinni, ovat hyviä. Vetolelujen hyvä puoli on myös se, että omistaja hallitsee leikkiä ja leikki loppuu käskystä.

Kontaktin saamiseksi on ohjaajan joskus tehtävä vähän töitä, etenkin jos ympärillä on paljon koiraa kiinnostavaa. Jos oma äänensävy on kuin äidillä joka lukee iltasatua lapselle, niin koirasta ohjaaja voi tuntua sanalla sanottuna TYLSÄLTÄ. Ääntä kannattaa nostaa hieman kimeämmäksi (sopii naisille) tai alentaa esim. kuiskaukseksi (psst ja koiran nimi hiljaa lausuttuna). Kielellä voi naksuttaa kitalakea tai viheltää ihan hiljaa. Kun koira katsoo ohjaajaa, se palkitaan.

Jos nami tai lelu tarjotaan vaimeasti, se on koiran mielestä aika vaimeaa. Lelu tai nami muuttuu paljon hauskemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi, jos siihen lisätään metästysviettiä laukaisevia liikkeitä (ne jotka ovat leikkineet kissan kanssa, tietävät mistä puhun). Lelua tai namia, liikutetaan nopeasti nykivillä liikkeillä, niin että saadaan koiran katse seuraamaan kohdetta. Kun huomio on saatu, koira palkitaan kontaktin ottamisesta.

Kontaktissa huomioitavaa on, että suoritus ALKAA ja LOPPUU ohjaajan käskystä. Suoritus siis aina ALKAA ja LOPPUU. Suoritus ei saa koskaan kestää enempää, kuin mitä koira pystyy pitämään kontaktia ohjaajaan. Alussa suoritus voi olla vain 5 sekuntia, minkä tulee aina loppua koiran palkkaamiseen ja sitä kautta vapauttamiseen suorituksesta / käskyn alla olemisesta.

Jos koira vapauttaa itse itsensä eli kontakti katkeaa muuhun mielenkiintoiseen juttuun, harjoitus on ollut liian pitkä.

Alussa kannattaa harjoitella rauhallisella paikalla, missä häiriöitä ei ole, kuten sisällä tai omalla pihalla. Sitten harjoitukset viedään kadulle ja sieltä paikalle, missä on muita koiria ja häiriötä.