Muutimme alkuviikosta (jo kolmannen kerran vuoden sisään) ja alamme pikkuhiljaa asettua paikoillemme. Plussana uudessa toimipisteessä:

1) Kiipeän nykyisin portaita ylös neljänteen kerrokseen. Hyötyliikuntaa, joka johtuu laiskuudesta. Nuo kapeat portaat ovat "takapihalla", mutta parkkihallin ulostulon vieressä ja päätyvät suoraan pöytäni ääreen.
2) Voin yrittää harjoitella pois korkean paikan kammostani. Pelkään portaita ylös mennessä ja alas tullessa. Eräänä aamuna siivoojalla oli ämpäri keskellä rappusia. Jähmetyin kauhusta, mutta siivooja vain hymyili huolettomana, huomenta! Väänsin hymyn naamalleni ja vastasin tervehdykseen. Mietin kuumeisesti, palaanko takaisin alas, pidänkö kahdella kädellä kaiteesta vai mitä ihmettä teen??? Jotenkin voitin itseni, astuin ämpärin yli ja selvisin hengissä.
3) Talossa on kampuksen lemppari kuntosalini.
4) Webasto reagoi työpisteeltäni lämmittäen autoni syksyn kylmyydessä kotimatkaa varten.
5) Ikkunastani näkyy rauhoittavan mukava mäntymetsä.

Tänään töiden jälkeen piipahdin lapsuuden kaverini luona ja pari tuntia vierähti huomaamatta. Paluumatkalla pirautin äidilleni, joka toivoi ostosreissua, niinpä suunnistimme imuriostoksille.