Olimme Gerard O'Shean handlerikurssilla lauantaina ja sunnuntaina neljä tuntia kumpaisenakin päivänä. Käymme aika paljon kursseilla ja yleensä olen iloinen, jos saan yhden uuden idean kurssilta.

Mutta Gerard, sain niin paljon ajateltavaa, että minulla riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa.

Minun juttuni on seurakoirat, Gerard kasvattaa rotweilereita. Minulla on nuoruudessani ollut boksereita ja muistan mitä koulutus oli pk-puolella 70-luvulla ennenkuin kukaan oli koskaan kuullutkaan naksuttimista.

Mutta pähkinän ydin on silti hyvä käytös koiralta, asia jolla ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Gerard kertoi, että hän ei pidä naapuruston yorkki-tädistä, jonka koirat räksyttävät ja kerjäävät verta nenästään tädin vain voimattomasti toistellessa: "Ei saa haukkua...". Gerard sanoi, että jos tädin koirille käy köpelösti hänen koiriensa toimesta, hänen uransa on ohi, jokainen paikallislehti repisi kaiken irti tarinasta.

Se muistutti minua omista räksyttävistä koiristani. Ne käyttäytyvät usein huonosti, mutta minulla ei ole samaa pakottavaa kauhun tasapainoa, jotta aina ja järjestelmällisesti vaatisin koiriltani hyvää käytöstä. Jutun ydin, vaikka pakottavaa tarvetta ei ole, minun tulisi suhtautua koiriini kuin ne olisivat isoja koiria, ei pumpulipalloina. Taas uudella tarmolla hyviä päätöksiä kotiin vietäväksi.

Vaikuttavinta oli kuitenkin se, että Gerard sai koirat toimimaan. Isot koirat siinä missä pienetkin. 

Chilille kurssi teki ihmeitä.