Kepit voi opettaa niin monella tavalla.

Itse olen opettanut namilla perässä vetäen, siitä kääntyen kulkemaan eteenpäin ja lopulta häivyttänyt käden koiran kuonon korkeudelta lanneliikkeellä + askeltamalla ja ihan loppuvaiheessa luopunut lanneliikkeestäkin. Käytännössä suosittelen sitä lähes kaikille.

Kursseillani on ollut pari hyvin itsenäistä koiraa, jotka ovat käytännössä joko jähmettyneet tai sitten riehaantuneet niin, että ovat vain haukkuneet ja näykkineet omistajiaan. Heille olen suositellut naksulla opettamista, ensin yhden kepin ympäri käskyllä kierrä. Kun koira tajuaa yhden kepin, siihen lisätään toinen ja kun idea siitä on selvä, taas yksi keppi lisää. Eli sopii itsenäisille koirille, joita ohjaaja "häiritsee". Tuolla menetelmällä koira itse keksii, mitä siltä halutaan ja suorittaa kepit iloisesti ja vauhdilla ne opittuaan, jopa ne toivottomat tapauksetkin. Vaatii kuitenkin aikaa ja motivaatiota ohjaajalta.

Kepeissä on mielestäni kolme asiaa, jotka on opetettava.

1. Keppien sisäänmeno (myös kovassa vauhdissa ja takaaleikkauksella)
2. Keppien itsenäinen ja nopea suorittaminen
3. Keppien suorittaminen loppuun asti

Jotkut lisäisivät listaan: ohjaajan voitava ohjata koiraa molemmilta puolilta keppejä. Kyllä ja ei. Minun koirani (Noora ja Niina) ovat jo useamman vuoden osallistuneet SM-kisoihin ja MM-karsintoihin. Siellä joskus ko. taidosta on ollut hyötyä (Noora osaa sen hyvin, Niina hieman huonommin eli noin 9 kertaa kymmenestä onnistuu kovassa vauhdissa). Mutta tavallisissa kisoissa sitä on tarvinnut hyvin harvoin, niin että se olisi ollut este kisojen voittamiselle.

Jos minun pitäisi nyt opettaa uusi koira, korostaisin ensin keppien opettamista hyvin yhdeltä puolelta nopeiksi ja varmoiksi, vaikka se tarkoittaakin, että keppien harjoittelu on aloitettava aivan alusta, kun halutaan ohjaajan olevan keppien toisella puolella. Aikaa kuluu joka tapauksessa saman verran, mutta jos opettaa kepit yhtä aikaa molemmilta puolilta, riskinä on, ettei koira osaa keppejä hyvin mitenkään.

Vauhtia / sujuvuutta keppeihin... Jotkut koirat ovat motivointuneempia kuin toiset (pitkä tarina). Itse harjoittelemme aika usein puolikaskepeillä (vain puolet kepeistä), jotta saamme palkattua koiran useammin. Rakennan harjoitusradalle kepit kahdessa osassa, jotta voimme harjoitella keppien sisäänmenoa sekä myös palkata koiraa useammin hyvästä suorituksesta kepeillä.

Noora, joka kyllä menee kepit, mutta ei niin nopeasti kuin toivoisin, on palkattu kepeillä vinkulelulla. Eli vinkaisu aina kun koira on keppien ulkosyrjällä ohjaajasta katsottuna. Käsi alas ja vinkaisu ja sillä rytmiä menoon, viimeisen kepin jälkeen lelu lentää. Vaatii ohjaajalta vartalon hallintaa ja rytmitajua. Mutta toimii hyvin treeneissä. Toimii myös mäyräkoirilla hyvin.

Jos koira on hidas, kannattaa varmistaa, ettei ole itse koiran tiellä, eli antaa koiralle tilaa suorittaa kepit itsenäisesti ja vauhdilla.