Tänään järjestimme leikkimielisen Match Show:n näyttelytreenisarjan päätteeksi. Kaikki saivat lakut ja denta stickit, voittajat saivat myös pokaalit.

Olen kerran aiemmin ollut Match Show tuomarina, tällä kertaa se meni jo enemmän rutiinilla. Vain parin koirakon kohdalla olin epävarma, kumpi olisi sininen, kumpi punainen. Voittaja oli pomeranian, jolla oli mahtava lavasäteily ja se selkeästi nautti omistajansa kanssa esiintymisestä. Koiran turkki oli upeassa kunnossa ja se esitettiin kauniisti.

Ongelmat (lue vinkit), voi mainita:

1) Opeta koira kulkemaan suorana eteenpäin, kuonosta häntään pysyy koko ajan suora linja, profiili tulee esille. Älä anna koiran astua tassuilla ristiin, vaan tuomarista katsottuna etuliikkeissä / takaliikkeissä, tuomarin pitää nähdä jalkojen liike koiran selkärangan ollessa suorana.

2) Älä anna heiluvan / roikkuvan hihnan viedä huomiota pois koirasta.

3) Pidä oma ryhti hyvänä, liiku dynaamisesti (älä laahusta kumarassa), katso koiraasi ihaillen. Jos tuomarista näyttää, että olet tyytymätön koiraasi, miksi tuomarikaan pitäisi siitä?

4) Pidä hihna 90 asteen kulmassa ylöspäin. Älä kisko koiraa takanasi (koira näyttää flegmaattiselta), älä anna sen kiskoa sinusta poispäin sivulle (eikö teillä ole hauskaa yhdessä, kun koira ottaa hajurakoa), älä anna sen vetää eteenpäin (koira näyttää huonosti koulutetulta ja liikkeet kärsivät, kun etujalat sutivat tyhjää).

Ja sokerina pohjalla tuomarin päiväkirjasta: Rakas päiväkirja, tänään eräs koirakko pyysi minua puristamaan sormeni koiransa rintakehän ympärille, ko. rodussa aikuisen miehen sormien pitää yltää rintakehän ympäri ja koira on hieman aristellut sitä. Tein työtä käskettyä. Kehien jälkeen vaihdoin omistajan kanssa muutaman sanan: "Nyt se onnistui hienosti, koiralla on karu tausta, se ei ole oikein sallinut rintakehään koskemista ja oli kiva, kun se ei purrut!" Mitä? "Juu, tosi kiva, heh heh".