Yael ja isäni käyttivät mummin silmälääkärissä eilen. Matka sinällään oli seikkailu, vaikka mummi oli pyörätuolissa.

Täydet sympatiat kaikille niille, jotka käyttävät pyörätuolia. Silmälääkäri oli makkaratalossa ja pyörätuoliramppi haastavan jyrkkä. Lisähaastetta toi jää, joka peitti ramppia ja tyttöni lenkkarit, jotka olivat sileäpohjaiset.

Mummi: " Minä kaadun!"
Yael rauhallisella äänellä: "Ei tässä mitään hätää" liukuu painavan pyörätuolin mukana täysin kontrolloimattomasti (APUAAAA!!!) 

Mummi ei myöskään pysynyt lääkärintuolissa vaan valui holtittomasti kohti lattiaa... Yael siis kannatteli kainaloista ja tuli otsaa päätukeen.

Diagnoosi hyvin paha kaihi molemmissa silmisä, mummin ei pitäisi nähdä yhtään mitään. Lääkäri ei ymmärtänyt, miten mummi edelleen näki. Lukutestit menivät heikosti, mummi ei enää osaa lukea, vaan sanoi tekstin olevan ylösalaisin. Numerotunnistus onnistui edelleen hyvin. Muuten silmät olivat täysin terveet, silmänpohjan paineet jne.