Olemme mieheni kanssa keskustelleet mahdollisuudesta ryhtyä tukiperheeksi. Nyt asia on edennyt niin pitkälle, että saimme kutsun sosiaalitoimistoon haastatteluun.

Olo on kuin odottelisi raskaustestin tulosta...

Miksi tukiperheeksi? Kysymys on samalla tavalla outo kuin silloin, kun halusimme omaa lasta. Ei siihen taida olla mitään loogista vastausta. Nuorena kyse oli ehkä osittain biologisesta tarpeesta saada oma lapsi. Nyt elämäntilanteeni on siinä vaiheessa, että kaksi lapsista on muuttanut pois kotoa ja tulevat toimeen omillaan. Kuopus on jättänyt murrosiän pahimmat kuohut taakseen. Mummini, joka sairasti alzheimeria, kuoli heinäkuussa. Omilla lapsillani ei ole vielä lapsia, mutta silti sylissä olisi tilaa lapselle.

Muinaisessa nuoruudessani toimin kunnallisena perhepäivähoitajana lasten ollessa pieniä. Kymmenisen vuotta päivystin MLL:n lasten ja nuorten puhelimessa vapaaehtoisena, sekä useamman vuoden muissakin auttavissa puhelimissa. Lasten ollessa kouluikäisiä perustin partiolippukunnan, jonka vedin useamman vuoden. Omassa lapsuudessani äitini oli kunnallisena perhepäivähoitajana lähes koko työuransa ja siinä ehti nähdä monenmoista lasta, helppoja ja vaikeitakin.

Nyt omat lapset ovat kasvaneet ja yhä useammin mieleen hiipii ajatus pienestä lapsesta. Tänään ajelimme tyttöni kanssa Huimalan ohi. Sanoin:"Olisipa mukavaa käydä Huimalassa lapsen kanssa". Yael: "Ei, kun minä vien lapsen Huimalaan ja näytän, miten siellä leikitään!!!" Aloimme molemmat nauramaan (näimme jo Yaelin seikkailulabyrinteissä ja trampoliinilla).

Yael on taas pian lähdössä leikittämään partionjohtajia (Yael on pääkaupunkiseudun partiolaisten leikkitoimikunnassa), joten leikkirepertuaaria löytyy. Yael on myös valmis lainaamaan lelujaan, mutta kysyi, kuka sotkut siivoaa. Minä lempeästi hymyillen sanoin, että voin siivota sotkut. "Mitäh??? Minulle sinä aina huusit rumalla äänellä!"

Johon minä äidillisen lempeästi hymyilin ja näin itseni jo isoäitinä, joka häpeilemättä hemmottelee lapsenlapsiaan  : )

Siitä onkin jo aikaa, kun olen leikkinyt Brion junaradalla tai kohennellut Barbie armeijan vaatevarastoa. Mato Mutasen seikkailuistakaan en ole lukenut aikoihin ääneen... Muumipeikon seikkailutkin ovat jääneet vuosiksi tauolle... Siitäkin on jo aikaa, kun velhot liihottelivat asunnossamme salaperäisen näköisinä salakieltä puhuen.

Alla linkkejä aiheesta:
Verkkoklinikka
Kirkko ja kaupunki
Plaza.fi, Ellit
Iltasanomat
Eroperhe.net
Sijaisvanhemmaksi.fi
Pelastakaalapset.fi