Lauantaiaamu alkoi reippahasti, kun pikku herra M tuli trimmaukseen. Kotiläksyjä oli tehty ja trimmaus sujui hyvin. Pääsin jopa työskentelemään kahdella kädellä, mikä on pentujen kanssa harvinaista huvia.

Kerran M murisi varoittavasti, kun koskin takapäätä, mutta tiukka EI, sai sen viheltelemään ja katselemaan seiniä.

Se on niin kaunis koira ja luonnetta sillä on minun makuuni. Se on kuitenkin erittäin "palveluskoiran" oloinen, se rentoutuu ja rauhoittuu erittäin hyvin, eikä häslää turhia.

Korvien nyppiminen olikin pieni aamujumppa, ensin M ei suostunut moiseen, sitten se rauhoittui, kunnes veti kunnon kilarit. Kyllä se siitäkin rauhoittui, mutta melkein pääsi hiki otsalle tulemaan.