20080529_1.jpg

Syötän pennuille Nutron penturuokaa lamb & rice. Mukaan olen laittanut omilla koirilla Cesar lihaa noin ruokalusikallisen / ateria + raejuustoa ruokalusikallinen / ateria. Cesariin päädyin kun Äpy (Teekkareiden vappulehti), julkaisi vuosia sitten makutestin koiranruoista tarkoituksenaan antaa neuvoa köyhille opiskelijoille, kuinka selvitä opintotuella. Monissa lihoissa oli ikävä jälkimaku tai suorastaan paha maku, mutta Cesar sai täydet pisteet testiä tehneiltä teekkareilta.

Nutro on mielestäni hinta laatu-suhteeltaan ehdottomasti paras koiranruoka. Aiemmin suosittelin Royal Caninin villakoiraruokaa, mutta vedän suositteluni takaisin. Syötin sitä hieman pidemmän ajanjakson ja koirilleni tuli silmätulehdus.

Uusin ruoka, jota koirani ovat syöneet ja joka maistuu hyvin, eikä näytä aiheuttavan vatsa- tai silmäoireita on Mastery Pro Adult Energy ruoka (16.11.2008)

Olemme kokeilleet supernirsoille puudeleillemme kaikenlaisia ruokia. Osan olemme ostaneet, suuren osan voittaneet palkinnoiksi kisoista. Minusta ruoat voi luokitella neljään ryhmään

1) Välitön ripuli
2) Löysä ja haiseva kakka, jota tulee vähintään 2 x verrattuna Nutron jättämään ulostemäärään
3) Ruoka näyttää olevan ok, mutta kuukauden käytön jälkeen alkavat korva- ja silmätulehdukset
4) Hyvän makuista, uloste on kiinteää, sitä on vähän ja se on suhteellisen hajutonta

Nirsoudesta voin kertoa yhden esimerkin. Olemme usein messuilla, joissa on tuote-esittelijöitä paikalla (usein kokin hatut päässä). Siinä missä muut koirat hotkivat ruokaa tuote-esittelijöiden ilona yleisön katsellessa vieressä, meidän koiramme lähestyvät ruokaa hieman epäluuloisina kehoitustemme rohkaisemina. Usein makuja on kolmisen erilaista tarjolla. Koiramme eivät ole arkoja, ne syövät hyvällä ruokahalulla julkisilla paikoilla juustoa, Cesaria, jne. Mutta standilla koiramme haistelevat huolellisesti jokaista vaihtoehtoa ja yleensä peruuttavat pois. Sitten rohkaisemme hieman enemmän ja koiramme yleensä (ei aina) suostuu maistamaan ruokaa. Sitten se sylkäisee ruoan pois yleisön riemuksi. Joskus harvoin se pureskelee ja pyörittelee ruokaa suussaan ja sitten vaikean näköisenä nielee sen. Silloin voimme todeta esittelijälle iloisen hymyn kanssa: "Voi, sehän näyttää herkulliselta, voin ostaa sitä muutaman pötkön". Esittelijä työntää ruoan nopeasti meille ja toivoo meidän katoavan mahdollisimman kauas hänen standiltaan yleisön naureskellessa vieressä.

Koska koiramme syövät vähemmän lihaa kuin kuivamuonaa, se on enemmän vain kyytipoikana kuivamuonalle aamuisin. Sen takia en osaa eritellä lihan aiheuttamia vatsaongelmia, meillä ei noilla ruokintamäärillä (ruokalusikallinen vuorokaudessa) ole koskaan ilmennyt mitään vatsaongelmia. Cesar on silti mielestäni parasta ja olen palannut siihen aina uudestaan.

PlaqueOff on jauhetta, joka vaikuttaa syljen koostumukseen. Isoilla villoilla ei niinkään ole ongelmana hammaskivi, mutta pikkuvilloilla se on oikea riesa. Itse kypsyin, kun kerran vuodessa hammaskiven poisto ei enää riittänyt (koira on nukutettava hammaskiven poistoa varten). Kysyin apua eläinlääkäriltä ja hän suositteli PlaqueOff jauhetta. Olin melko epäluuloinen, sillä yleensä en usko kaiken maailman jauheisiin, öljyihin, tippoihin enkä tabletteihin. Olen nyt käyttänyt sitä pari vuotta ja viime syksynä osalla koiristani ei ollut hammaskiveä lähes ollenkaan, joka oli todellinen ihme verrattuna aiempaan tilanteeseen.

Ruokintaan oman kokemukseni perusteella paras vaihtoehto on metallinen kaksiosainen ruokakuppi, joka seisoo telineessä. Se on hyvä, koska metallikupit on helppo pestä ja lattia on helppo puhdistaa. Toinen kuppi kuivaruoalle ja toinen vedelle, molempia koiran saatavilla ympäri vuorokauden. Miksi ruokaa tarjolla ympäri vuorokauden? Siksi, että uskon sillä pääsevän parhaisiin tuloksiin ruokinnallisesti ja sillä vältetään käytösongelmia.

Kun koira (koiranpentu), on nälkäinen, se alkaa nälissään jyrsiä mitä vain eteen sattuu. Kenkiä, nahkasohvia jne. Jos sillä on mahdollisuus, se varastaa nälissään ruokaa ja voi pahimmassa tapauksessa syödä itsensä kipeäksi. Tiedän tapauksia, joissa koira on hyvinkin vaarallisesti ylensyönyt itsensä päästyään viimein ruokaan käsiksi, tarinat tositarinoita kavereiltani, jotka ruokkivat koiriaan tiukasti ohjeiden mukaan. Itse olen täysin vakuuttunut (vedoten ravitsemustieteiden opintoihini yliopistossa), että koira luonnostaan syö sen verran kuin mitä sillä on nälkä, jos se luottaa siihen, että ruokaa on saatavilla (koskee kuivamuonaa).

Kun Bicho tuli meille, se käyttäytyi kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnytkään. Kun ruokaa alettiin laittaa, se huusi jo valmiiksi ja hyppi hysteerisesti ylös alas. Se söi hotkien kaiken, minkä näki, mitä nopeammin sitä parempi. Pureskelematta, vain niellen ruokaa. Koska meillä on aina ruokaa tarjolla, alussa se vain söi. Olin jo luovuttaa, sillä pelkäsin sen sairastuvan, kunnes se muutaman viikon päästä alkoi rauhoittumaan. Sain sen istumaan kun laitoin ruokaa ja se odotti omaa kuppiaan (annoin pikkukoirien kupit ensin). Se lopetti myös kuivamuonakupin tyhjentämisen välittömästi sen jälkeen kun olin täyttänyt sen. Jostain syystä pentujen ruokintahetki on laukaissut vanhan käytöstavan. Olisiko syynä tilanne (monta koiraa metallikupilla yhdessä syömässä), mutta vanhat traumat ovat selvästi nostaneet päätään. Se on aivan vakuuttunut siitä, että kuolee nälkään, jos ei pääse kupille mukaan. Vieressä on siis sen oma kuppi täynnä samaa ruokaa, mutta se ei muistu mieleen, kun se näkee pentujen syövän.

Varsinaiseen aamuruokintaan (kuivamuona, liha, raejuusto) on mielestäni hyvä olla olemassa muutama erillinen kuppi, jotka on helppo pestä astianpesukoneessa joka käytön jälkeen eli niitä saa olla kolme-viisi kappaletta, riippuen, kuinka usein astianpesukone pyörii. Meillä on ihan vain Ikeasta ostettuja pieniä muovikulhoja aamuruokintaan. Bicho saa desin kuivamuonaa, pienet koirat puoli desiä (ei liotettua), ruokalusikallisen raejuustoa & ruokalusikallisen lihaa. Kaikki muu ruoka mitä koirat syövät, on ympäri vuorokauden saatavilla olevaa kuivaa kuivamuonaa.