Mummille kuuluu hyvää. Isäni kävi siellä keskiviikkona ja mummi oli hyväntuulinen. Tyttöni kävi siellä eilen ja mummi kertoili hyväntuulisena vanhoja tarinoita. Mummi tunnisti koko vierailun ajan tyttöni tytökseni, mikä jo sinällään oli pieni ihme. Lisäksi hän muisti, että isäni oli käynyt siellä edellisenä päivänä ja ostanut limua.

Tänään kävin mummini luona töiden jälkeen ja törmäsin siellä setääni, joka käy aina perjantaisin. Istuimme ulkona vanhainkodin pihalla, jossa on ihana aivan täynnä kukkia oleva puutarha ja iso nurmikkoalue, jossa kasvaa iso, valtava tammi. Aurinko paistoi ja kaupungin hälinä oli jossain kaukana.

Katselin taivasta tammen lehvästön läpi ja kuuntelin mummin jutustelua. Jalkahoitaja oli käynyt ja mummi oli ollut tyytyväinen. Hän kertoili vanhainkodissa asuvista ihmisistä ja päivän rutiineista. Hän tarjoili minulle keksejä ja kyseli kuulumisia.

Mummillahan aloitettiin masennuslääkitys, mutta jos sitä ei tietäisi, ei huomaisi hänellä lääkitystä olevankaan (viime kerralla hän oli hieman lääkityksen vaikutuksen alaisen oloinen, mutta nyt ei). Mummilla oli myös paljon topakoita mielipiteitä ruoan laitosta ja monista muista asioista, myötäilimme setäni kanssa, vaikka emme ehkä ihan kaikesta olleetkaan samaa mieltä (yritimme joskus olla eri mieltä, mutta mummi oli napakasti oman mielipiteensä takana).

Jos minulla ei olisi ollut kiire treeneihin, olisin voinut istuskella siellä pidempäänkin nauttien vanhainkodin leppoisasta tunnelmasta. Hoitajat ovat aivan mainioita.