Lukaisin eilen Peetsan kirjan, se oli ollut jo pitkään kirjalistoillani.

Kirja oli mainio, Peetsa joko ihastuttaa tai vihastuttaa, mutta oma mielipiteeni on, että hän on hyvä ongelmakoirakouluttaja. Hän on hyvinkin suorapuheinen ja joskus varmaan pahastuttaa omistajien mielen, kun sanoo suoraan, mistä hänen mielestään ongelmat johtuvat. Hihnan toisesta päästä...

Itse hämmästyin Suomessa vuosittain alle kaksivuotiaina lopetettavien koirien määrää. Peetsan mukaan se on noin 10 000 koiraa. Mikä valtava määrä, kymmenentuhatta koiraa vuodessa, siis nuoria koiria parhaassa iässään.

Olen itse nähnyt Peetsan työssään ja tiedän, että hänen metodinsa toimivat. Itse asiassa moniin ongelmiin auttaa Peetsan kolmen viikon "kuuri", josta hän kertoo kirjassaankin. Ensimmäinen viikko ilman huomiota, toinen viikko "ei" sanan opettelemiseen, kolmas viikko petraamiseen. Kuulostaa helpolta, on helppoa ja toimii.

Koiran täytyy haluta olla laumassa, lauma (=omistaja) ei voi kerjätä koiraa olemaan laumassa, se ei vain toimi.

Allekirjoitan myös Peetsan mielipiteen siitä, että jos haluaa lapsen korvikkeen, on parasta hankkia seurakoira ja ehdottomasti narttu. Koira joka on jalostettu halailuun, sylissäoleiluun tai jalkojen lämmittämiseen. Seurakoirissakin on yksilöitä, jotka yllättävät, mutta harvemmin kuin käyttökoirissa.

Minua nauratti esimerkki villakoirasta, joka aina kakkasi sisällä omistajansa eteen. Peetsa kysyi, oliko sitä palkittu tarpeidensa tekemisestä? Kyllä, koska niin oli neuvottu. No, villakoira on älykäs ja aina kun se halusi makupalan, se tuli omistajansa eteen ja väänsi tortut. Ongelma poistui kun kakkaamisesta lakattiin palkkaamasta.

Mutta ongelmakoira tai koiraongelma ei naurata, kun se on omassa kodissa... Ongelma on aina se, minkä omistaja itse kokee ongelmaksi. Usein omistajat sietävät hyvinkin omalaatuista käytöstä koiralta ilman, että se koetaan ongelmaksi...

Seuraavia ongelmakoirakouluttajia uskallan suositella (joskus jo yksikin käynti auttaa ratkaisevasti) Pertti Vilander ja Camilla Ketonen. 

Mutta täytyy myös sanoa, että mielestäni jotkut kaupalliset koirakoulut ovat lähinnä rahan keruuta kyseenalaisin menetelmin. Koirakoululta / kouluttajalta voi aina kysyä hänen saavutuksiaan koiramaailmassa. Miten hän on menestynyt kisoissa omilla koirillaan? Millä rodulla? Missä lajissa? Mitä koulutuspohjaa hänellä on koiran kouluttamiseen, onko hänellä kennelliiton myöntämä koulutusohjaajakortti? Jos kouluttaja / koirakoulu pahastuu noista kysymyksistä, kannattaa miettiä, paljonko on valmis maksamaan "koulutuksesta".