alma_1.jpg

Mummin asioita hoitaessani törmäsin asiaan, joka minulle oli uusi. Olen ehkä kuullut sukuhaudasta mainittavan lapsuudessani, mutta en ole ymmärtänyt sitä tai sitten en ole vain kiinnittänyt siihen huomiota.

Mutta nyt hautakirja oli kadonnut. Isäni ja setäni etsivät sitä ja lopulta kävin sitä itsekin etsimässä. Sitä vain ei ollut missään. Niinpä otin yhteyttä Malmin hautausmaalle ja kyselin haudan kohtaloa.

Tarina oli minulle mielenkiintoinen.

Alma oli ostanut aikoinaan (v. 1931) sukuhaudan Malmilta ja koska hänelle oli paikka miehensä sukuhaudassa, hän teki hautapaikkaan ehdon, että hauta oli hänen sisarelleen Matildalle perheineen ja kaikille Matildan suorassa polvessa oleville jälkeläisille ja heidän puolisoilleen. Matilda on isoisoäitini, jonka hyvin muistan lapsuudestani. Haudassa on Alman ja Matildan isoveli ja äiti. Alma oli Matildan pikkusisko, 3 vuotta Matildaa nuorempi.

Kuvassa Alma miehensä ja lapsiensa kanssa.

Koska hauta on ns. vanhalla puolella, se on täysin ilmainen ja ikuinen suvullemme. Ainoastaan haudan avaaminen eli hautaus maksaa, mutta hauta itsessään ei. Haudassa on kaksi arkkupaikkaa ja rajaton määrä uurnapaikkoja. Kun erosin kirkosta aikoinani, olin huolissani, mihin maallinen majani haudataan, mutta Malmilla vakuutettiin, että sukuhautaan kelpaavat kaikki. Minulla kummitteli mielessä ilmeisesti vuonna 1910 kumottu määräys (lähde):

"Julkinen eli kunniallinen hautaus suoritettiin vain tavanomaisesti kuolleille, kristillistä elämää viettäneille seurakunnan jäsenille. Häpeällinen hautaus tuli eräiden kirkkokuria vastaan vakavasti rikkoneiden osaksi. Se poistettiin vuonna 1869 kirkkolain muutoksella. Silloin tuli käytäntöön hiljainen hautaus ilman minkäänlaisia juhlallisia hautausmenoja. Se oli vuoden 1869 kirkkolain 88 pykälän mukaan toimitettava, jos vainaja oli kuolleena syntynyt tai kastamatta kuollut lapsi, tuntematon, väkijuomia ylettömästi nauttiessaan kuollut, rikoksen teossa surmansa saanut tai vakain tuumin itsensä surmannut. Hiljaiseen hautaukseen kuului ainoastaan hiekan heittäminen arkulle sekä Herran rukouksen ja siunauksen lukeminen. Määräys kumottiin vuonna 1910."

Malmin hautausmaan historian havinaa (lähde: hautausmaan portaali):

"Hautausmaa vihittiin virallisesti käyttöön marraskuussa 1894. Alue oli entinen Suomen Kruunun hallinnossa oleva sotilaiden harjoitus- ja leiripaikka Helsingin pitäjän Malmilla. Alue oli noin 27 hehtaarin kokoinen.

Vanhimmat nykypäivään säilyneet haudat ovat vuodelta 1895. Malmi oli aluksi ns. työläishautausmaa, jossa oli yksittäis- ja linjahautoja. Vasta 1920-luvulla perhehaudat yleistyivät.

Malmin hautausmaa sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja tämän vuoksi vainajat saattajineen kuljetettiin aikoinaan rautateitse hautausmaalle Aleksis Kiven kadulla sijaitsevalta Harjun ruumishuoneelta, joka nykyään toimii Helsingin kaupungin nuorisotalona .

Säännöllinen liikenne alkoi helmikuussa 1895. Kuljetukset ruumishuoneelta tapahtuivat aluksi kahdesti viikossa, myöhemmin viikottain kulki viisi junavuoroa. Junassa oli kaksi ruumisvaunua ja neljä henkilövaunua. Näin sekä vainajat että saattoväki kuin myös siunauksen toimittaneet papit matkasivat samalla kyydillä hautausmaalle.

Vuonna 1954 kuljetukset rautateitse lopetettiin ja Harjun ruumishuoneen toiminta lakkautettiin 1950-luvun lopulla. Hautausmaan aidassa on vielä portti, josta junat aikoinaan ajoivat alueen sisäpuolelle. Hautausmaan pohjoisosassa sijaitsee vuonna 1897 rakennettu asemarakennus."