Miksiköhän kaikki tarinamme alkavat: "aamulla anivarhain"... No, tämäkin tarina alkaa: Aamulla anivarhain istuimme Seutulan lentokentällä odottelemassa lentoamme. Arlandan lentokentällä vaelsimme loputtomien hallien läpi kansainväliseltä alueelta kotimaan lennoille. Lopulta saavuimme määränpäähämme ja vuokrasimme auton.

Muutaman mutkan kautta suunnitimme GPS:n avulla perille ja näimme Honeyn ja sen siskon. Kasvattaja oli valinnut Honeyn meille ja valinta oli juuri se, jonka olisimme itsekin tehneet.

Näimme myös Honeyn äidin, äidin äidin ja äidin äidin äidin. Mukavia koiria.

Pihalla kasvoi upea aita, joka oli punottu. Pihalta löytyi myös mehiläispesä, Buckfasteja.

Matkalla takaisin kentälle piipahdimme paikallisessa eläinkaupassa ja kävimme MCDonaldissa syömässä.

Arvatkaa kuka on Houdini? Honey oli Mäkkärireissumme aikana tullut ulos kassista ja oli nostanut liotetun kuivamuonan etupenkille. Se oli juuri availemassa sitä, kun tulimme takaisin. Sydämeni pysähtyi ja vanhenin pari vuotta, kun näin sieluni silmillä, miltä Mersu olisi sen jälkeen näyttänyt...

Pysähdyimme vielä toiseenkin eläinkauppaan ja siellä oli koira juoksumatolla... Hmmm, ajatus tuntui vähän vieraalta noin äkkiseltään.

Kuriositeettina, akvaariossa kultakalat olivat jonossa niin kauan, että ehdin napata niistä kuvan.

Salakuljetimme Honeyn kasvitieteelliseen puutarhaan ja sen jälkeen ulkoilutimme sen. Huomatkaa poseerauskuva orvokkien keskellä  : )

Sitten matka jatkuikin lentokenttää kohti ja Honey uinaili kassissaan.

Kentällä Honey sai vihdoin ruokansa ja söi kaikki. Mekin rauhoituimme syömään, Honey kassissa pöydän alla...

Lentomme oli myöhässä, mutta onneksi oli varaevästä mukana. Maailman matkalaisemme suhtautui tyynesti kentän hälinään...