Tänään oli JAU:n 2. kisapäivä ja meillä oli 5 starttia kolmosissa. Päivä alkoi tokosulkeisilla, kuvassa Noora ja ja Dana harjoittelee paikallaoloa.

Jos joku on opettavaa, niin seurata muiden startteja kisoissa. Tänään istuin maalin lähellä, hihnalaatikon vieressä. Kaksi ääripäätä tuli esiin ohjaajissa:
1) Ensimmäinen stereotyyppi oli niin vihainen koiralleen, että kihisi ja sihisi tullessaan pois radalta.
2) Toinen stereotyyppi oli (yleensä) nainen, joka kimitti kovalla äänellä: "Hyvä koira, hieno koira, mahtava koira, sinä olit niiiiin hyvä, mamma ei vain osannut mitään".

No joo, olen itsekin joskus harmistunut koiraani, mutta valitettava tosiasia on, että jos koira tietää mitä siltä halutaan, niin se yleensä tekee sen. Suuttuminen ei paljon auta, lusikka on vain otettava käteen ja harjoiteltava enemmän. Lisäksi suuttuminen näyttää ikävältä, koska harrastuksen on tarkoitus olla hauskaa.

Sitten tuo toinen ääripää... Juu, koira yleensä tekee parhaansa, mutta toisaalta ylenpalttinen kehuminen surkean radan jälkeen tuskin kirkastaa koiralle sitä, mitä sen itse asiassa haluttiin tekevän. Ainakaan, jos sanat sanovat yhtä, mutta äänensävy toista. Jos kovasti harmittaa, niin ei kannata kehua äänellä, sillä koira vaistoaa harmistuksen herkästi. Nami suuhun ja taputus on silloin tehokkaampaa (koiralle ja itselle).

***

Siinä vanhat rouvat sitten istuivat seuranani ja odottelimme startteja, vasemmalla näkyy punainen muoviboksi, josta koirakot hakivat hihnansa, sininen tuoli oli minun....



Me saimme tänään vuoden 1. SM-karsintanollan, Niinalta puuttuu vielä 4 nollaa, joista kahden tulee olla tuplanollat samalta päivältä. Niinan ajat olivat kohtuullisen ok, ekalta radalta 4. nopein, toiselta radalta 3. nopein. Kakkosradalla tuli rima alas (=5).  Puomin alastulot ok  : )

Danan alku oli tahmea, mutta keppien sisäänmeno, keinu ja puomin alastulot onnistuivat hyvin.

Kun ajoimme kotiin, aurinko oli nousemassa ja sateenkaari nousi täydellisenä kaarena eteemme (kuva ei kerro koko totuutta).