20090502_24.jpg20090502_25.jpg

20090502_26.jpg20090502_27.jpg

Vappuviikolla planeetat taisivat olla miten sattuivat, sillä kaikki takkutukat päättivät tulla trimmiin samalla viikolla. Bichon frise, sekarotuinen villakoira, aprikoosi keskari, valkoinen kääpiö...

Osa koirista oli niin huovassa, että voi voi...

Laitoin omistani Bichon, Niinan ja Nooran. Jos jotain voisi toivoa, toiveeni olisi, että kun turkkirotuinen koira hankitaan, se totutetaan käsittelyyn niin, että kuka sitä ikinä laittaakin, voi tehdä työnsä ilman, että koira keikkuu, heiluu, läähättää, puree, vinkuu, vikisee, kiemurtelee, nykii jalkojaan, heiluttaa päätään...

Kun tein eilen omia koiriani, huolimatta kaikista lukuisista vioista, joita niissä on, niin...

1) Ne ovat föönatessa liikkumatta, jotta voin työskennellä kahdella kädellä systemaattisesti. Bicho makaa lattialla kuin kuollut lahna. Kun toinen puoli on kuiva, käännän sen yksinkertaisesti ympäri ja kuivaan toisen puolen. Pikkukoirat seisovat tai istuvat föönauksen ajan.

2) Kun teen konetyöt, voin kääntää tassut sopivaan asentoon ja viimeistellä tassut haluamallani tavalla. Kun ajan naaman, ne kääntävät päänsä haluamaani asentoon ja odottavat hievahtamatta, kunnes olen valmis. Kun teen vatsan, voin nostaa Bichon takajalan ylös ja ajella rauhassa vatsan ja sisäreidet. Pikkukoirat voin nostaa takajaloilleen ja tehdä vatsan koiran heilumatta.

3) Kynsien leikkuun ajan ne ovat paikoillaan ja voin napsia kynnet pois nips naps naps. Kun nypin korvat, se sujuu sutjakkaasti koiran istuessa.

4) Ja viimein, kun alan työskennellä saksien kanssa, minulla on toisessa kädessä sakset ja toisessa kampa. Koira seisoo paikoillaan selkä suorassa kuono eteenpäin, kunnes olen valmis. Kun pyydän, koira kääntyy naama toiseen suuntaan pöydällä, jotta voin hyödyntää ikkunasta tulevan auringonvalon.

20090502_14.jpg20090502_15.jpg