Ei, poikani tyttöystävä ei ole kadonnut...

Mutta aamulla kun käytin koirani puoli unessa ulkona ja kun olin palailemassa kotiin päin, pimeydestä huusi nainen: "Onko siellä musta koira vapaana?!" Katsoin syyllisenä koiriani, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kaikki tiukasti hihnassa ja tiukensin vielä hieman otetta: "Ei, kaikki ovat kiinni!"

Sitten nainen huusi uudelleen: "Mutta onko siellä irrallaan olevaa mustaa koiraa?". Koska ääni oli hätääntynyt, heräsin lopulta ja selvisi, että 9-vuotias pumi Roosa oli kadonnut yöllä puolen yön aikaan livahtamalla ovesta ulos. Koska koira oli rouvan tytön koira, eikä koira asunut vakituisesti täällä, huoli oli kova. Rouvakin oli muuttanut tänne vasta elokuussa.

Niinpä vein omat koirani sisään ja hain purkillisen liharuokaa ja palasin Roosaa etsimään.  Samassa toinen naapurin rouva huusikin, että Roosa oli tullut tervehtimään heidän norfolkiaan, joka myös oli aamupissalla.

Liikuimme siis porukalla kohti Roosan kotia ja pian jo toinenkin ovi avautui ja spanieli Akun omistaja kyseli, kuka oli tuo pumi, joka oli viettänyt koko yön heidän ulko-ovensa tienoilla. Roosa oli hengaillut viereisen paritalon ovella huomaamatta, että ovi oli oikea, talo vain väärä.

Sitten jo Roosan omistaja tulikin paikalle ja Roosa hyppäsi hieman epäröityään hänen syliinsä, "Sorry, oletko vihainen, en arvannut tulla, kun en heti totellut ja onhan näistä karkaamisista puhuttu aiemminkin...". Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ps. Typerä Roosa, omistaja oli kierrellyt koko yön ulkona huutelemassa Roosaa + ulko-ovi oli ollut raollaan, mutta Roosa oli vain pysytellyt näkymättömissä, vaikka oli koko ajan tiennyt missä omistaja oli.