Kirjastosta tarttui käteeni Esa Viitalan Klikkerikirja vuodelta 2003. Kirjassa on naksutinkoulutuksen perusteet selitetty melko perusteellisesti.

Itse innostuin naksuttelemaan omille koirilleni. Tarkoituksena oli opettaa ne menemään sohvalle käskystä. Se on siis projektini ensimmäinen osasuoritus. Koko projekti pitää sisällään sen, että kun ovikello soi, koirat menevät sohvalle ja istuvat siellä hiljaa ja kauniisti paikoillaan. : ) Heh heh, ne jotka tuntevat kahjon laumani, tietävät, että tarvitaan monta osasuoritusta, jotta tavoitteeseen päästään.

Mutta siis kaivoin naksun esiin kirjan innostamana ja koirat kaikki heräsivät kuullessaan kynteni naputuksen naksua vasten. Ne ovat ehdollistettu naksuun niin, että ovat täynnä virtaa ja odotusta naksun nähdessään. Jotain superkivaa tapahtuu...

Seisoin siis olohuoneessa naksu kädessäni ja kaikki koirat istuivat/seisoivat ympärilläni tapittaen minua odottavasti. Varoitan jo nyt, että en käytä naksua ihan klassisten oppien mukaan, vaan soveltaen omaan laumaani.

Annoin kehoittavan käskyn: "sohvalle". Rousku aivasti uudelleen ja uudelleen, Dana aukoi suutaan ja vilkutti, kumpaakin vuorotellen. Niina istui ja tuijotti minua odottaen lisävihjettä. Noora alkoi pyöriä itsensä ympäri ja Bicho oli ihan pihalla.

Toistin käskyn muutaman kerran ja koirat tarjoilivat koko repertuaariaan. Istumista, maahan menoa, kumarrusta, aivastelua jne. Kunnes Rousku keksi hypätä sohvalle. Naks ja kehu: "Hyvä Rousku" + palkka. Kun naksutan laumalle, minusta on tärkeää mainita koira nimeltä, joka tekee oikein. Minulla oli alunperin kahdeksan namia kädessä. Rousku oli keksinyt jujun. Se sai helposti seuraavat seitsemänkin namia muiden vielä yritellessä kaikkea muuta.

Sitten nostin sen toiselle sohvalle Yaelin viereen. Loput neljä koiraa tapittivat minua. Käsky: "Sohvalle" sai Danan hyppäämään sohvalle. Naks ja kehu "Hyvä Dana" + palkka. Sitten seuraavat seitsemän namia menivät Danalle. Se oli helppoa, kun se oli keksinyt mitä halutaan. Dana nostettiin Yaelin luokse.

Sitten Niina keksi mitä haluttiin ja sai naminsa. Noora keksi jutun Niinan jälkeen ja Bicho ressukka oli viimeinen, joka älysi mitä halutaan. Toki sekin sai keksittyään jujun naksautuksensa ja naminsa. Lopulta kaikki saivat yhden namin kauniista odottamisesta toisella sohvalla. No okei, ne hieman rimpuilivat ja Yael sai pidellä niistä kiinni, kun ne olisivat halunneet takaisin mukaan helpoille namiapajille.

Tänään minulla kului aikaa noin kymmenen minuuttia, huomenna olettaisin, että käskyn kuullessaan kaikki hyppäävät suoraan sohvalle.... Sitten vahvistan käskyä muutamaan otteeseen, kunnes se on nopea ja varma suoritus. Seuraavaksi kasvatan omaa välimatkaani sohvaan askel askeleelta, kunnes käsky totellaan minun ollessani eteisessä. Sen jälkeen liitän siihen oveen koputtamisen yhdistettynä käskyyn.

Jatkoa pitää hieman miettiä, miten saan koirat olemaan hiljaa + pysymään sohvalla. Kutsumalla ne yksitellen pois sohvalta nimellä? Kirjasta on vielä puolet lukematta, täytyy pohdiskella asiaa...