20080818_05.jpg

Treenasimme siis ensin tokoa, ryhmä on edistynyt valtavasti. Minulla oli Bicho, joka osasi melkein käyttäytyä ihmisiksi ja Yaelilla oli Dana. Harjoittelimme seuraamista eri vauhdissa, kävely, juoksu ja hidas kävely. Sitten otimme seisomaan jäämisen, luoksetulon ja paikalla olon.

Espossa satoi kaatamalla, kun lähdimme treeneihin. Veikkolassa oli kuivempaa, mutta sateet ehtivät sinnekin kun ilta eteni. Meillä oli tilaisuus ostaa kentän laidalta buffaneniä (5), poron kurkkutorvea (4) ja hirven selkärankoja (3) ja yksi kaularanka. Koiramme rakastavat niitä ja ainakin toistaiseksi niiden vatsat ovat kestäneet hyvin.

Agilityssa treenasimme vauhtia, radanlukua ja keppien sisäänmenoa. Yael kysyi, haluanko Bichon menevän kuin muuli ja ottavan myös kontaktit vai kuin tuuli, jolloin kontaktit paukkuvat. Yael on vain kateellinen, sillä hänen koiransa turkki ei hulmua yhtä hienosti tuulessa kuin Bichon turkki.

Itse asiassa Danan turkki oli taas kuin uitetun rotan (kuva todistaa lässähtäneen ulkonäön), jo toista päivää peräkkäin. Tosin uitettu rotta juoksi radalla todella lujaa vaaleanpunaisen unirättinsä kanssa. Pakko myöntää, että siinä voi olla piilotettua potentiaalia, vaikka potentiaali onkin välillä kovasti piilossa jossain. Nyt vain pitäisi saada radalle vauhtia niin, ettei porukka tikahdu nauruun unirätin nähdessään.