20081108_01.jpg

Aamulla kun minua pestiin ja laitettiin, mietiskelin, miksi taas istun kylpyhuoneessa, vaikka voisin loikoilla sohvallakin. Mutta sitten ovikello soi ja siitä se alkoi, vaikka jo aikoinaan helpotuin valtavasti, kun mokomat riiviöt lähtivät omille teilleen.

Ensin tuli Doro,

20081108_02.jpg20081108_03.jpg

Meistä haluttiin kaunis poseerauskuva, jossa istumme vierekkäin. Kuten kuvasta näkyy, kovin hyvää poski poskessa poseerausta ei saatu, tuo oli paras mihin pystyimme.

20081108_04.jpg20081108_05.jpg

Sitten sain tarpeekseni ja päätin laittaa Doron kuriin ja herran nuhteeseen. Pientä kunnioitusta vanhempia kohtaan, please... Lopuksi, voi yök, Yael ja Doro halailivat ja jättivät pitkät ja haikeat jäähyväiset.

20081108_08.jpg20081108_07.jpg

20081108_06.jpg20081108_09.jpg

Juuri kun sain mukavan asennon sohvalta, niin... Ovikello soi ja Ronja ilmestyi karhunpennun näköisenä. Ronjan elämä poikkeaa citypuudeleiden elämästä melkoisesti. Heidän pihallaan on villisikoja ja aamulenkeillä varotaan susia, jotka ovat mm. napanneet naapurin koiran.

Mutta kyllä Ronjastakin saatiin ihan citypuudelin näköinen, varokaa sudet ja villisiat tytärtäni!

20081108_11.jpg20081108_10.jpg

20081108_12.jpg20081108_13.jpg

Sitten ovikello soi ja sieltä tuli Fantsu. Fantsu on itse asiassa aika nokkela lapsi, en ole itse kokeillut Fantsun tyyliä, mutta idea oli kyllä hyvä. Röyhkeästi suoraan kaakkulautaselle, humps, kakku suuhun ja nopea nielaisu. Pahainen kakara sai kaksi kakkua napattua, ennenkuin vati nostettiin pois pöydältä.

20081108_14.jpg