Perheeni tietää, että olen hieman ronkeli ruoan suhteen. Ensin katson, sitten haistan ja vasta sitten varovasti maistan, jos ruoka tuntuu turvalliselta. On helpompi luetella mitä syön, kuin mitä en syö. En syö jogurttia, kalaa, sieniä, pastaa, kastiketta... Joskus kun tiukka paikka tulee, elän mieluummin appelsiinimehulla kuin syön jotain, mistä en pidä.

Mutta tänään oli Fitness Clubin aktiivien illallinen eli Fitness Clubi tarjosi illallisen aktiivijäsenilleen. Syy miksi sain kutsun, oli se, että olen koordinoinut joogatunteja reilun vuoden. Asiasta ei kuuluisi minulle kovin suurta kunniaa, sillä homma jäi minulle vähän vahingossa.

Alunperin intialainen työkaverini koordinoi tunteja, sitten hänen piti isänsä kuoltua palata lyhyellä varoitusajalla takaisin kotiin äitinsä luokse ja osoittaessani myötätuntoa isän kuoleman vuoksi sekä ilmiselvän haluttomuuden vuoksi palata takaisin kotimaahan, huomasin jossain sivulauseessa luvanneeni hoitaa joogaryhmät.

Mutta osoittaakseni edes jonkinlaista aktiivisuutta lähdin siis illalliselle. En ollut koskaan nähnyt ketään muuta koko porukasta, sillä kaikki kokoukset hoidetaan puhelimitse.

Illallinen oli ravintola Kuurnassa, Meritullinkatu 6:ssa. Ruokalista näytti ronkelin syöjän painajaiselta. Kuhaa, korvasientä, mustajuurta. En syö kalaa, en syö sieniä, en syö ruokaa, jota en tunnista. En halunnut näyttää niin oudolta kuin olen, joten tilasin alkuruoaksi mustajuurikeittoa, pääruoaksi jotain makkaraa ja jälkiruoaksi raparperipiirakkaa kermavaahdolla.

Jälkiruoka oli ok (pidän raparperista ja kermavaahdosta), pääruokaa en voinut syödä sillä se oli kamalaa (suolaista ja vetistä). Mutta... minusta on juuri tullut vannoutunut mustajuurikeiton ystävä. Mustajuuri on voikukan sukulainen ja maistuu parsalta (sivistin juuri itseäni). Suosittelen niille, jotka eivät ole maistaneet.

Viini oli hyvää ja seura erinomaista. Juttua riitti organisaatiota ihmetellessä ja eri liikuntamuotoja vertaillessa. Tiedä vaikka innostuisin jostain uudesta tavasta harrastaa liikuntaa.