Tämän syksyn uusi juttu minulle on jälki. Yael on ollut apuohjaajana jälkikursseilla, mutta minulla ei koskaan ole ollut aikaa jäljelle, vaikka jo pari kertaa olenkin ilmoittautunut kurssille.

Mutta nyt siis lähdimme tänään yhdessä Yaelin kanssa Vekoran jälkikurssin infotilaisuuteen. Infossa käytiin läpi verijälki, haku ja etsintä. Alunperin olin kiinnostunut hausta ja etsinnästä, mutta päädyin ilmoittamaan itseni verijälkeen ja etsintään, sillä ne olivat ainoat, mihin aikatauluni antoi natisten periksi. Hakukurssi olisi ollut lauantaisin ja seuraava vapaa lauantai kalenterissani on joskus lokakuussa.

Verijälkikurssille pääsimme varasijalle neljä, joten saa nähdä, kuinka käy, mutta etsintäkurssilta saimme viimeisen vapaan paikan.

Intoa puhkuen palasimme kotiin ja päätimme samantien testata potentiaalisimman kandidaatin kurssille. Yael otti yhden koiran ja menimme seisomaan pisteeseen A taloyhtiömme sokkeloisella pihalla. Jätin Yaelin ja koiran ja menin piiloon. Kun koira löysi minut, Yael haki seuraavan koiran minun odottaessani paikassa, josta minut oli löydetty ja siitä aloitimme sitten alusta. Huomaa, osasimme välttää "paluujälkeä" uusien oppiemme mukaisesti.

Bicho oli ensimmäinen koira ja se ei oikein saanut jutun juonesta kiinni, mutta huomasi minut sitten piilossa ja ilahtui kovasti. Rousku oli ihan pihalla ja käveli minun ohitseni (!) huomaamatta minua. Se palasi takaisin ja hämmästyi minut nähdessään. Niina teki hieman töitä kuonollaan, mutta jos pelastumiseni olisi ollut Niinasta kiinni, niin voi voi.

Dana tuli hännän huippuna ja se ensin vain juoksi suuntaan, johon oli nähnyt minun katoavan. Kun se huomasi, ettei minua löytänyt niin ja Yael vei sen takaisin lähtökohtaan, se laittoi kuonon maahan ja lähti etenemään aivan oikein. Sitten se käveli ohitseni ja pysähtyi (!), se ravisteli itseään ja lähti takaisin laajassa kaaressa nuuhkien ja sitten se näki minut kyykyssä parkkeeratun auton takana : )

Tällä hetkellä, jos katoan, lähettäkää Dana perääni.