Aamupäivällä soi kännykkä ja näin mummin olevan linjoilla. Mummi oli kovin ahdistuneen tuntuinen ja pyyteli minua käymään, jotta voisimme jutella. Lupasin tulla töiden jälkeen.

Kun saavuin vanhainkotiin ja menimme mummin huoneeseen, kyyneleet alkoivat valua melkein samantien. Sukset olivat ristissä huonekaverin kanssa. Omaa huonetta ei saa, sellaista ei ole mahdollista saada (minun täytyy vielä selvittää asia).

Mummi niin toivoo, että voisi muuttaa meille. Hän on niin yksinäinen vanhainkodissa ja lupasi, ettei hänestä olisi mitään vaivaa, työpäivän hän pärjäisi ketään vaivaamatta ihan itsekseen. Onhan hän nytkin ihan yksin vanhainkodissa...